Itäinen Karibia (Coco Cay - St Thomas - St Marten) valikoitui risteilykohteeksi sen kummemmin miettimättä ja osoittautui ensimmäiseksi risteilymatkaksi ihan hyväksi valinnaksi.
Ajoimme aamulla Orlandosta noin tunnin matkan suoraan itään Port Canaveraliin. Siis viivasuoraan, sillä tie ei suuresti mutkaa tee! Se on varmaan tieinsinöörin viivoittimen taidonnäyte. Luovutimme auton Hertzille, josta oli bussikuljetus laivalle. Satamassa oli Freedomin lisäksi pari muutakin purkkia, kaikki isompia kuin Ruotsinlaiva, mutta silti ne näyttivät säälittäviltä Freedomin rinnalla.
Checkin sujui ongelmitta ja jonotimme oikeastaan ainoastaan turvatarkastukseen. Amerikkalaisten hysteria nesteitä kohtaan on mielenkiintoinen; kassin sivutaskuun jäänyt avattu smoothie otettiin pois, mutta täydet keissit virvoitusjuomia ja vettä menivät läpi noin vaan. Meillä ei ollut ylimääräisiä juomia mukana, mutta huvittavia määriä ruokaa jenkit roudasivat mukaansa all-inclusive mestaan.
Kiersimme laivaa huuli pyöreänä ihmetellen. Vaikka olin Pn mukana päässyt käymään laivoissa sisällä rakennusvaiheessa Turun telakalla, oli se silti ihmeellistä ja hämmästyttävää. Kaikki laivan ostokset maksetaan laivakortilla. Olimme lunastaneet limsapaketin etukäteen, joten korttia vilauttamalla sai kolaa, soodavettä jne baareista. Meillä kesti hetken tajuta, että kaikki oikeasti kuului hintaan ja halutessaan voi ottaa toisenkin sämpylän ongelmitta!
Pakollisen turvallisuusinfon jälkeen seurasi juhlallinen sail-away. Seurasimme sitä parvekkeiltamme, jonne matkatoimisto oli lähettänyt kuohujuomaa valmiiksi. En ollut tajunnut, että laivan lähtö on paikallisittain suurta huvia; ihmisiä kerääntyi laivareitille vilkuttamaan. Me vilkutimme rytmikkäästi kaikki kuusi rinnakkain kahdella parvekkeella samaan tahtiin oikealle-vasemmalle-oikealle ja keräsimme ansaitusti huomiota rannan katselijoilta. Heiheihei, meillä on risteily edessä!
Laivamatkan ensimmäinen pysähdyskohde oli laivayhtiön oma saari Cococay, jonne ei mentykään laituriin kiinni, vaan laivasta poistuttiin tender-kuljetuksella. Cococay oli lähinnä rantakohde, jossa oli hienoa valkoista hiekkaa tarjolla kilometrin verran. Saaren lounas kuului tarjontaan ja juomapaketilla sai juotavaa, mutta muuhun shoppailuun (t-paitoja ja tuliaiskrääsää) olisi tarvinnut oikeaa valuuttaa. Tyhminä olimme jättäneet kaiken rahan laivaan eli ei sitten tullut ostettua mitään. Säästyi ainakin rahat! Olimme saarella puoli päivää ennen kuin saimme hiekasta tarpeeksemme ja palasimme laivalle tenderillä.
Seuraava pysähdyspaikka oli St Thomas, joka on amerikkalaisille varsinainen shoppailupaikka, sillä sieltä saa verottomasti tuoda maahan enemmän kuin muualta tullessaan. Niinpä paikka on täynnä kultaseppiä, kelloliikkeitä ja muita luksustuotteita.
Me kävimme kävelemässä kaupungilla ja ostimme yhdet korvanapit, joissa oli St Thomasille ominaiset tanzaniittikivet. Muutoin söimme lounasta ja kävimme olusilla puutarhabaarissa ja vain katselimme ihmisiä.
Kolmas ja viimeinen pysähdyspaikka oli St Maarten, joka on puoliksi jaettu Ranskan ja Hollannin välillä. Niin että eurotkin olisi kelvanneet maksuvälineeksi. St Maartenilla on myös lentokoneiden laskeutumisesta kuuluisa Maho beach, mutta emme uskaltaneet lähteä sinne omatoimiretkelle. Saarella oli tietöitä ristiin rastiin matkaa hidastamassa ja isoimmat lentokoneet saapuvat vasta iltapäivän puolella. Ehkä ensi kerralla tiet ovat jo kunnossa!
Kiertelimme kaupungilla, teimme muutamia ostoksia, söimme lounasta ja palasimme sitten takaisin laivalle. Seurasimme lähellä lähtöaikaa parvekkeeltamme, kun viimeisiä matkustajia hoputettiin laivaan sisälle. Ihan vihonviimeisille varsin sievässä tuiterissa horjuville matkustajille taputettiin ja buuattiin äänekkäästi parvekkeilta. Olisi varsin noloa jäädä laivasta kännin takia!
Viikkoon osui siis myös kolme meripäivää, jotka vietimme laivan aktiviteetteihin tutustumalla. Kävimme seinäkiipeilemässä, surffaamassa, minigolffaamassa, seurasimme dodgeball ja koripallo-otteluita. Luonnollisesti näimme myös joka ilta jonkun huippuluokan shown. Tekemistä olisi riittänyt jokaiselle minuutille, mutta ei kaikkea jaksa tehdä. Välillä oli kiva vain olla ja nauttia parvekkeella aaltojen äänestä!
Hyttimme oli 9 kannella suht perässä. Me aikuiset nukuimme loistavasti parivuoteessa ja K:lle hyttipalvelija levitti sohvasta sängyn joka ilta. Ensimmäisen aamun jälkeen opettelin itse kokoamaan sohvan, koska kolmen ihmisen aamuinen härdelli olisi muutoin ollut aika ahdasa. Aamiaisen tilasimme joka aamu parvekkeelle. Luxusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti