Matka Marmarikseen ostettiin Finnmatkoilta. Olimme käyneet Marmariksessa viidesti aikaisemmin: 1996 kahdestaan, kun K ei ollut vielä edes syntynyt, sitten hänen kanssaan 2001, 2003, 2005 ja viimeksi kahdestaan v 2009. K:lla ei ollut kuin hataria mielikuvia paikasta, me aikuiset taas odotimme jälleennäkemistä uteliaina. Miten paljon paikkakunta on muuttunut viidessä vuodessa?
Aloitimme retkemme lentoa edeltävänä päivänä kiertelemällä Vantaan kauppoja. Ennen kauppareissua olimme jo käyneet viemässä matkatavarat hotelli Hiltoniin, joka on teini-ystävällisin hotelliketju kokemukseni mukaan: ilmainen lapsen majoitus lisävuoteessa 18 v asti! Kävimme ruokailemassa Jumbossa, nakkasimme auton Lentoparkkiin ja saimme yksityisbussikyydin kentälle. Vähän Lentoparkin bussikuski ihmetteli vähäisiä matkatavaroitamme: kaksi ostoskassia. Vaikka ollaan me joskus aikanaan nähty lentokoneessa 50-v päiväänsä juhlimaan lähetetty mies, jolla oli mukana passi ja hammasharja rintataskussa, sekä Alepan muovikassissa puhtaat kalsarit. Kaiken muun hän aikoi ostaa periltä - Alanyasta.
Perjantaina 25.7. heräsimme anivarhain, söimme ripeästi varhaisaamiaisen ja roudasimme itsemme juuri sopivasti Jet Timen lähtöselvitykseen, kun se aukesi klo 5. Saimme koneesta eturivin paikat. Siinä on hyvänä puolena hieman enemmän jalkatilaa kun edessä ei penkkiä ole kallistumassa syliin, mutta haittana käsinojiin piilotetut tarjoilupöydät, jotka tekevät erityisesti keski-istuimesta kapeamman. K istutettiin keskelle, mistä hän ei ollut kovin riemuissaan ja valitti että itse asiassa hänellä on kyllä leveämmät hartiat (uimarina) kuin äidillään.
Olimme valinneet huoneistohotelli Forum Residencen majoitukseksemme. Tripadvisorin mukaan v 2013 hotelli vaikutti ihan mukavalta, mutta huolestuimme vähän kun kaudelta 2014 ei tullut ensin yhtään uutta arvostelua ja sitten se ainoa haukkui hotellin ihan pystyyn. Ei onneksi ollut huolta, sillä meitä Forum Residence palveli erinomaisesti. Saimme huoneiston 304 A-blokissa, ylimmässä kerroksessa, kadulle päin oleva kaksio.
Me rymsteerasimme vuoteet yhteen ja seuraavana päivänä siivooja oli vaihtanut myös lakanan parivuoteen leveäksi lakanaksi, niin että sängyt myös pysyivät yhdessä. Olohuone-keittiössä oli lisäksi ruokapöytä kuudelle, mutta se rajautuu kuvista ulos. Sohvapöydän siirsimme pois keskeltä lattiaa seinän viereen, ja K käytti sitä "vaatekaappina", sillä ainoa kaappi oli makuuhuoneen puolella. Säilytystilaa oli yllättävän vähän - ehkä keittiön kaappeja olisi kannattanut käyttää siihen tarkoitukseen. Kylpyhuoneessa oli poreamme, jota K kokeili kerran - ihan vaan tarkistaakseen että se toimi! Jääkkaappi oli iso ja toimiva, ja sisälsi myös erillisen pakastimen, eikä mitään lokeroa. Keittiössä oli vain yksi pistorasia, mikroaaltouunin alapuolella takaseinässä, joten sitä piti vähän kurotella kun vaihtoi vedenkeittimen ja puhelimen laturin välillä.
Parvekkeita oli kaksi, kummassakin huoneessa. Parvekerakenne oli ylimmmässä kerroksessa suojaisa niin, että katto blokkasi katumelua tehokkaasti, joten liikenne häiritsi vain ensimmäisenä yönä. Myöskään varoiteltu moskeija ja minareetista kaikuva kutsuhuuto ei häirinnyt.
Allasalueella oli erillinen vastaanottohuone, jossa meitä palveli kaksi suomenkielistä virkailijaa päivisin. Yöportieeri puhui vain englantia. Wifi toimi suhteellisen hyvin koko hotellialueella.
Allasalue oli laaja ja aurinkovuoteita riitti pääsääntöisesti kaikille. Vain kerran jouduimme taistelemaan aurinkovarjosta. Melkein piti aloittaa uusi talvisota mutta länsinaapaurin kanssa tällä kertaa. Kaikki hotellivieraat olivat pohjoismaalaisia, enimmäkseen norjalaisia. Suomalaisia hotellissa oli ensimmäisellä viikolla kaksi muuta perhettä, jälkimmäiselle viikolle jäimme ainokaisiksi.
Keskustaan Forumista on matkaa n 2,3 km (Ataturkin patsaalle) eli basaareille pikkaisen enemmän. Dolmus ajaa suoraa pääkatua, 2 YTL/hlö, mutta kävelimme yleensä ainakin toiseen suuntaan matkan pysähtyen vähintään kerran johonkin kauppaan tai kuppilaan. Rantakatua myöten kävely oli oikein mukavaa.
Ataturkin patsas
Rantabulevardi
Basaarialueen härdelli oli siedettävä
Marmariksen basaarikauppiaat olivat kapinoneet markkinoiden halvempia hintoja vastaan, ja siitä syystä kaupunginviskaalit olivat kieltäneet alueen vaatemarkkinat. Kuulimme, että naapurikylässä Turuncissa markkinat kuitenkin pidettäisiin maanantaina, niinpä ostimme rantabulevardin retkimyyjältä venetaksiliput ja lähdimme seikkailemaan Turunciin.
Itse Turuncin markkinat olivat kyllä enemmän tai vähemmän vitsi. Yksi laukkukauppias, kenkäkauppias, t-paitakauppias, vyökauppias, muutama juusto, mauste, hedelmämyyjä ja se oli siinä. Mutta vietimme sitten mukavan kolmituntisen dallaamalla Turuncia suuntaan ja toiseen. Matkamyyjä oli sanonut meille, että rantakamppeet voisi ottaa mukaan, mutta se ei meistä tuntunut oikealta ratkaisulta, kun ei ollut varma olisiko suihkuja tarjolla. Istuimme baarissa, kävimme kebabilla ja chillailimme. Kuluu se maanantai hassumminkin!
Kebabista puheen ollen; sitä syötiin eri muodoissa kyllästymiseen asti.
Sitten vähän muutakin toki.
Toinen retki tehtiin Delffiinipuistoon. K oli jo pitkään halunnut päästä uimaan delffiinien kanssa. Ja vaikka se toisaalta tuntuu eläinten huonolta kohtelulta, päätimme silti käyttää tilaisuuden hyväksi. K ui, me katselimme ja kuvasimme.
Olimme jo etukäteen päättäneet, että ainakin kerran kävelemme rantabulevardia toiseen suuntaan, Icmeleriin. Kävelimme itse asiassa kahdesti. Kummallakin kerralla oli ihan sairaan kuuma. Hikinen viisi kilsaa, mutta tulipa tehtyä. Takaisin tulimme dolmuksella!
Lisäksi vierailimme Marmariksen museossa, eli linnassa. Sielläkin olimme käyneet v 2005, mutta K ei muistanut mitään, ei ennen kuin törmäsimme Linnamummoon taas. Kapealla kujalla, joka johtaa linnalle, asuu ainakin 150 vuotias mummo, joka myy matkamuistoja - kohtuulliseen hintaan mutta kohtuuttoman aggressiivisesti. Hän onnistui tarttumaan K:n käteen, mikä aiheutti de ja vu -tunteen! Onnistuimme irtautumaan ostamatta tällä kertaa mitään, mutta takaisin tullessamme mamma kyllä kirosi ja jopa sylkäisi peräämme!
Museossa on viisi näyttelyhuonetta, ei mitään ihmeellistä nähtävää, paitsi upeat maisemat.
Lomamme Marmariksessa sujui oikein mukavasti. Turisteja oli paljon, mutta ei liikaa - ja suomalaisia tosi vähän. Marmaris on vanha lomakohde, jossa suomalaiset ovat olleet ensimmäisiä turisteja, joten paljon kuuli suomea basaarikauppiaiden suusta.
Erilaisia taidepläjäyksiä löytyi katujen varsilta.
Yali Cafe & Bar oli yksi suosikkimestoistamme rannassa. Mukava musiikki, hyvä palvelu, toimiva netti ja kohtuulliset hinnat, sekä näkymä merelle ja ohikulkevia ihmisiä.
Lämpötila heinä-elokuussa pyöri 36 asteen tuntumilla. Varjossa. Aurinkolämpö on sitten jotain ihan muuta.
Valuuttakurssi heilui n 2.70 YTLn paikkeilla. Yllättävän moni vaihtopiste oli keksinyt käyttää kurssia, josta vähennettiin "verot ja palvelumaksut". Opimme kyllä kysymään asian ensin.
Hei vaan hei, Turkki, taas vuodeksi. Seuraavaksi vuorossa Royal Caribbean risteily Southamptonista Espanjaan ja Ranskaan, lokakuussa 2014. Sitä odotellessa!
