Meripäivä ja paluu arkeen

Viimeinen päivä matkustettiin Kreetalta Messinan salmen kautta takaisin Civitavecchiaan. Meripäivään kuului mm. Flag Parade, jolloin onnistuimme bongaamaan myös Suomen lipun. Ilmeisesti laivalla oli yksi suomalainen työntekijä, mutta se ei meille selvinnyt, missä positiossa. Matkustajissa tunnistimme kielen perusteella yhden suomalaisen pariskunnan, mutta muutoin saimme olla aivan yksinämme suomalaisia.

Sunnuntai-aamuna palasimme Civitavecchiaan. Aamuhärdelliin lisättiin yksi turha jonotus Guest Relations tiskille, kun yritin selvittää miksi loppulaskuni tuli euroina vaikka tilasin sen taaloina. Se ei selvinnyt valitettavasti, mutta onneksi emme hävinneet ihan kamalan montaa euroa laivayhtiön valuuttakurssivaihdossa kuitenkaan. Sen verran vähän oli saldoa kertynyt.

Paluukyytimme piti odottaa 8.30 mutta emme nähneet kylttirivistössä nimeämme. Soitin taksifirmaan, josta sanottiin että kuljetus kyllä on siellä. Kävi ilmi, että kuski oli juuri saapuessamme ollut saattamassa toista seuruetta autolle, joten me olimme viimeiset ja jouduimme ahtautumaan kuljettajan viereen etupenkille. Onneksi oli turvavyöt, jotka pitivät toisenkin kankkuni penkissä ja matkaa vain 50 min. Lentokentällä P sai nk. kinkku-raivarin kun vahingossa tilasin kahvilasta munakoisosämpylän salamin tilalta. Onneksi Finnairin lennolta sai ostaa ruisleipää, niin että saatiin rauha maahan.

Voiko Moka-kahvilassa tehdä muuta kuin kinkku-mokan?

Paras yllätys tuli vastaan Helsingin kentällä, kun tyttäremme ilmestyi vastaanottajaksi. Hän oli ollut poikaystävänsä kanssa viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja päätti yllättää vanhempansa ja samalla kerjäsi kotikyydin.

Hauska reissu - lokakuussa jatketaan risteilykuvioita!

Aamu Haniassa

Hania, Kreeta

What to do, what to do... Hania on varsin kaunis kaupunki, mutta kun laiva oli satamassa 7-14, jolloin laivassa tulee olla viimeistään 13.30 ja kaupunki herää vasta n 10 aikaan, niin mitään ihmeellistä tekemistä ei siis voi edes suunnitelma. Mutta ulos mennään, se on selvä.

Eli hypättiin bussiin (wrong move, taksi 10 e olisi ollut huomattavan paljon mukavampi ja nopeampi kuin 2 x 3 e bussikyyti) ja surautettiin kaupunkiin. Kierreltiin heräävän kaupungin katuja, ostettiin jätskit ja todettiin että eiköhän tämä ole tässä, ja palattiin takaisin laivalle nauttimaan aurinkoisesta päivästä Solariumissa.

Illalla oli viimeinen formal night, jolloin P rikkoi kaikkia sopivaisuussääntöjä ja tuli pääruokasaliin shortsit jalassa! Wow! Muutama korotettu kulmakarva, mutta ruoka tarjoiltiin aivan asianmukaisesti asuvalinnasta huolimatta.

Ateena ilman vesisadetta

Olimme käyneet Ateenassa vuoden 2013 syksyn risteilyn yhteydessä. Silloin suuntasimme heti aluksi Akropolis-kukkulalle, jonka ehdimme kiertää rauhassa ennen kuin taivaat avautuivat ja se loppuhan meni sitten aika kosteaksi. Ja lyhyeksi. Joten nyt odotimme innolla aurinkoista kaupunkipäivää ja aikaa kiertää niissä paikoissa, joissa emme olleet käyneet aikaisemmin.

Söimme aamulla aamiaisen rauhassa Diamond Loungessa, kuten itse asiassa joka aamu lukuunottamatta risteilyn viimeistä aamua, jolloin Diamond Lounge oli suljettu. Risteilyn päätteeksi kävi ilmi, ettei siellä aamuisin ollut käynyt ketään muita meidän lisäksemme, joten koko aamiainen oli katettu käytännössä yksin meille! Wow! Siellä oli siis joka aamu kolme tuntia tarjoilija, joka palveli meitä innokkaasti, ilmeisesti vain siksi että ylipäänsä sai tehdä jotain.

Aamiaisen jälkeen poistuimme laivasta ja otimme taksin Plakaan, vaikka taksikuski yritti myydä meille yhtä ja toista retkeä. Päädyimme siis sinne minne halusimmekin ja kävelimme rauhallisia katuja kohti Syntagma-aukiota ja Monastirakia. Kävimme kahvilla, otimme valokuvia ja vaan nautimme ilmapiiristä. Yhdessä vaiheessa havaitsimme, että meitä selvästi tarkkaili ja seuraili kaksi miestä, joista toinen tuli liian liki, mutta se oli niin huonostinaamioitu taskuvarkausyritys, että se jäi sitten onneksi vain yritykseksi, ja nopeasti karistimme heidät kintereiltämme muutamalla "ovelalla" pysähdyksellä.

Täytimme tyttäremme toiveen tuliaistoiveen pistäytymällä Sepohoran liikkeeseen ja päädyimme lopulta lounaalle, jonka jälkeen painelimmekin jo metroasemalle ja takaisin Pireukseen. Tälläkin kertaa olimme märkiä päästessämme laivalle, mutta se oli kyllä hikeä eikä sadevettä. Olimme varsin tyytyväisiä Ateenan päiväämme, se oli juuri sitä mitä olimme päivältä toivoneetkin.

Melina Mercourin patsas

Syntagma-aukion parlamenttitalo

Acropolis-kukkula

Pireuksen satama