Meripäivä ja paluu arkeen

Viimeinen päivä matkustettiin Kreetalta Messinan salmen kautta takaisin Civitavecchiaan. Meripäivään kuului mm. Flag Parade, jolloin onnistuimme bongaamaan myös Suomen lipun. Ilmeisesti laivalla oli yksi suomalainen työntekijä, mutta se ei meille selvinnyt, missä positiossa. Matkustajissa tunnistimme kielen perusteella yhden suomalaisen pariskunnan, mutta muutoin saimme olla aivan yksinämme suomalaisia.

Sunnuntai-aamuna palasimme Civitavecchiaan. Aamuhärdelliin lisättiin yksi turha jonotus Guest Relations tiskille, kun yritin selvittää miksi loppulaskuni tuli euroina vaikka tilasin sen taaloina. Se ei selvinnyt valitettavasti, mutta onneksi emme hävinneet ihan kamalan montaa euroa laivayhtiön valuuttakurssivaihdossa kuitenkaan. Sen verran vähän oli saldoa kertynyt.

Paluukyytimme piti odottaa 8.30 mutta emme nähneet kylttirivistössä nimeämme. Soitin taksifirmaan, josta sanottiin että kuljetus kyllä on siellä. Kävi ilmi, että kuski oli juuri saapuessamme ollut saattamassa toista seuruetta autolle, joten me olimme viimeiset ja jouduimme ahtautumaan kuljettajan viereen etupenkille. Onneksi oli turvavyöt, jotka pitivät toisenkin kankkuni penkissä ja matkaa vain 50 min. Lentokentällä P sai nk. kinkku-raivarin kun vahingossa tilasin kahvilasta munakoisosämpylän salamin tilalta. Onneksi Finnairin lennolta sai ostaa ruisleipää, niin että saatiin rauha maahan.

Voiko Moka-kahvilassa tehdä muuta kuin kinkku-mokan?

Paras yllätys tuli vastaan Helsingin kentällä, kun tyttäremme ilmestyi vastaanottajaksi. Hän oli ollut poikaystävänsä kanssa viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja päätti yllättää vanhempansa ja samalla kerjäsi kotikyydin.

Hauska reissu - lokakuussa jatketaan risteilykuvioita!