Hotelli on nyt Ca Doge Piazzale Romalla, koska näin me ehdimme nähdä enemmän kaupunkia. Oppaaksi löytyi suomalainen Anneli, kaverin-kaverin-tutun-tuttu. Tai jotain yhtä läheistä, mutta eipä se meitä haittaa. Hienoa että verkostojen kautta löytyy tämmöisiä ihmisiä! Kiitos asiaan vaikuttaneille!
Tässä välilläkin tieteysti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Viime viikolla pistäydyin tyttären kannssa extempore teatterissa, kun voitin instagram-arpajaisissa liput Turun Kaupunginteatterin esitykseen Americo!. Se esitettiin Dominoteatterissa, joka on minulle - lähes uusturkulaiselle, vastahan sitä on 20 vuotta kaupungissa asustettu - uusi tuttavuus. Uusi oli myös Americo!, mutta Rasila Brothers piti vauhtia yllä näyttämöllä niin, että ajankulu ja vähän nukkavieru sisustus kyllä unohtui. Elämys, siis!
Kuun vaihteessa on perheessämme merkkipäivä, kun avioliittomme täyttää 20 vuotta. Pronssi, posliini tai smaragdi tiedossa, vähän lähteestä riippuen. Joka tapauksessa juhlistimme yhteiseloamme käymällä illallisella Turun tämän hetken kuumimmassa ruokalassa, eli Kaskiksessa. www.kaskis.fi Paikkaa on hehkutettu niin, että kuumottaa jo pelkkä ohi ajaminen. Ja ohihan me ollaan ajettukin satoja kertoja, paikka kun sijaitsee Kaskenmäen päällä.
Varasin pöydän ajoissa. Jopa niin ajoissa, ettei ko päivämäärä ollut edes tarjolla varattavaksi vielä. Sähköposti ravintolaan pingahti kuitenkin lähes välittömästi takaisin vastauksella, että jo vain, tervetuloa, olemme varanneet pöydän teille haluamallenne illalle ja kellonlyömälle. Sitten vain odottamaan, abaut 4 kk. Talking about pre-arranging!
Tässä välissä ruokalista on vaihtunut ainakin kahdesti. Viimeisin vaihdos osui samalle viikolle, joten pääsimme käsiksi tuoreeseen listaan, jolta bongasimme etukäteen takuu-inhokin eli Tilliliha. Ei ainakaan sitä, kiitos, juhlaillalliselle!
Mutta ennen kuin pääsemme ravintolaan sisälle, on kuitenkin pakko mainita asia, joka tapahtui ravintolan edessä. Saavuimme Kaskenkadulle sen verran etuajassa (bussilla), että päätimme piipahtaa toiselle puolelle katua aperitiivin aperitiiville. Apteekki tuntui olevan liian alhaalla mäessä, että korkkareilla olisin jaksanut taapertaa takaisin ylöspäin, joten Toimisto osui kohdalle sopivasti. Viinilasillinen ja olut 6,10 euroa. Viini suoraan uudesta tönikästä ja olut hanasta, mutta hinta oli tod kohillaan. Ruokahan sitten tulisi olemaan kalliimpi.
Juomat huiviin suht ripeästi (ettei herätettäisi enempää huomiota vakioasukeissa) ja sitten jonon päähän Kaskiksen eteen. Akvaariotyyppisessä ravintolassa hätisteltiin selvästi edellisen kattauksen ihmisiä maksamaan laskujaan, että saadaan uutta asiakasta sisään. Edessämme jonossa seisoi kaksi miestä, ja pari muutakin seuruetta. Mikäs siinä, seisoskellessa, kaunis syysilta. Lähin mies kääntyi, ja tervehti iloisesti. Kummallakin raksuttaa päässä ja naapurit, kylänmiehet, asiakkaat, jopa uima-altaalla kannustavat vanhemmat tuli käytyä nopeasti läpi, sillä ihan heti ei yhdistänyt, että edessämme ravintolaan on jonottamassa RCCL.n Adventure of the Seasin kapteeni! Ja vieläpä veljensä kanssa, jotka siis molemmat tapasimme viime syksynä risteilyllä Southamptonista Espanjaan ja Ranskaan. Silloin Kapteeni Calne bongasi meidät ainoina suomalaismatkustajina ja kutsui meidät Kapteenin pöytään illalliselle. Seurueessa oli tuolloinkin mukana kapteenin veli seuralaisineen.
(Siitä reissusta voi lukea lisää vaikkapa tästä )
Tästä illasta tuli siis Captain's Table Revisited, vaikka me emme tokikaan istuneet samassa pöydässä, emmekä syöneet samassa seurueessa. Silti on hauska yhteensattuma, miten hän kaikista maailman ravintoloista osuu samaan paikkaan ja aikaan meidän kanssamme!Ja että hän tunnisti meidät ensin. Toivottavasti me olimme jättäneet häneen samalla tavalla positiivisen muistijäljen kuin hänen ystävällinen Halloween-iltansa meihin.
Kaskiksen ruokaa ei ole hehkutettu turhaan. Valitsimme sen kuuluisan kuuden ruokalajin menun, jossa vuoron perään eteemme tarjottiin elämystä toisen jälkeen. Etukäteen kauhulla odotettu tillilihakin meni alas; yhteistä koulun inhokkiin lienee lähinnä nimi. Jos Mansikka porukoineen tuunaisi muutkin koulun ruokalistan kauhukokemukset näin, saataisiin Suomeen varmasti huomattavasti vähemmän ruokatraumatisoituneita aikuisia. Ovat kuulemma käyneet jo läpi hernekeiton, joululaatikot ja kesäkeiton, eli kanaviillokkia odotellessa.
Mitä me sitten söimme; jokaisesta ruokalajista ja viinistä kerrottiin niin paljon yksityiskohtia, että niiden määrä hengästyttää ja suurin osa meni ohi korvien tai ainakaan ei jättänyt pysyvää muistijälkeä. Tietoa oli suurinpiirtein kuhan kalastaneen kalastajan kengännumerosta henkensä kebabina syötävän karitsan nimeen saakka. Meilkein too much information! Ohi korvien tietoa saattoi mennä myös sen takia, että kun akvaarioon tungetaan 36 ruokailevaa aikuista, on äänien kakofonia melkoinen. Taustalla soi jonkintyyppinen klassikkomusiikki - siis ei mitään klassista vaan vain vanhaa musiikkia - mutta siihen ei kovin paljoa ehtinyt kiinnittää huomiota. Kummallista kuitenkin; vaikka pöydät oli tungettu todella lähekkäin, tunnelma oli jotenkin välitön ja intiimi. Meillä toki oli ikkunapöytä, jolloin vain toisella puolella oli ihmisiä. Ja sen pöydän seurue vaihtui kertaalleen ruokailumme aikana.
Pöydissä ei ole liinoja, mutta servetti on kankainen ja valkoinen. Astiasto näytti olevan mukavasti eriparia - eri värisiä ja joka ruokalajille omantyyppisensä. Tarjoilijat ovat ystävällisiä ja välittömiä, sekä tietävät mitä tekevät. Ruoat tarjoilee kokkikvartetti lippalakit päässä ja amisviikset vilkkuen. Sekoitus fine diningin ruokahienostelua ja rustiikkista maanläheisyyttä sopii meikäläisille!
Keittiön näkkäritervehdyksen jälkeen maistelimme Kaskiksen kalaympyrää (nam, rouskuvat muikun selkärangat!), karitsakebabia, metsäsienikeittoa, kuhaa, tillilihaa ja jälkiruoaksi valkosuklaamoussea ja tyrnisorbettia. Viinipaketin viinit tukivat ruokavaihtoehtoja erinomaisesti ja paketti sopi meille valkoviinipainotteisuudessaan (vain tillilihan kanssa oli punaviiniä). Kahvia avec emme enää kertakaikkiaan jaksaneet.
Kyse oli siis juhlapäivästä. Ja mitä olisi juhlapäivä ilman lahjaa? Dear Husband tuunautti 20 vuotta vanhan huomenlahjaksi antamansa sormuksen uuteen uskoon Kultasarven avustuksella. Petri Ruususen ammattitaito vastaa kyllä Kaskiksen kokkien vastaavaa kyvykkyyttä omalla alallaan.
Enkä voisi olla enemmän tyytyväinen omaan valintaani. Ja puhun nyt luonnollisesti aviomiesvalinnasta!
Hiivimme puoli kymmenen maissa alas Kaskenmäkeä kohti jokea, joka valaistuksessaan kruunasi iltamme. Pistäydyimme vielä lasillisella Pikku-Havannassa ja painuimme sitten kotiin, koska täydellinen ilta on hyvä lopettaa täydelliseen hetkeen.
Venetsia odottaa!
