Hurautimme yhdellä autolla Tampereelle, pysäköimme hotellin kellariparkkiin ja saimme huoneet heti puolenpäivän jälkeen. Molemmat olimme varanneet parivuoteellisen huoneen, mutta ystävälliset ja luannikkaat (Tampereelta, nääs, moro) vastaanottovirkailijat suostuttelivat vaihtamaan huoneet sellaisiin, joissa on kaksi erillistä vuodetta. Ilmeisesti parivuode oli vain 140 cm leveä ja huoneet sijaitsivat sisäpihan puolella. Nyt saimme huoneet lähekkäin 6 kerroksesta. Meidän huoneemme ikkuna antoi suoraan rautatieasemalle, niin että kun avasimme tuuletusräppänän, rautatieaseman kuulutukset kuuluivat huoneeseen. Huone oli mielestämme mukavan kokoinen, mutta varsin kuuma, joten olimme iloisia voidessamme avata ikkunan.
Teatterille oli lyhyt (500 m) kävelymatka, ja ehdimme pistäytyä lasillisella teatteriravintolassa ennen esityksen alkua. Sen verran myöhässä kuitenkin saavuimme, ettei väliaikatarjoilua enää ollut mahdollista varata. Niinpä päätimme pistäytyä Kulttuuriravintolassa väliajalla, sillä sen teatterinpuoleiset ovet olivat väliajalla avoinna. Mielenkiintoiselta näyttävä ravintola, jossa oli yllättävän hidas palvelu tiskillä ottaen huomioon, että me olimme ensimmäisinä tiskillä eikä väliaika kestä kuin 20 min.
Loistavan Les Miserables -esityksen jälkeen kävelimme torin poikki Ravintola Astoriin. Ravintolasali oli tupaten täynnä ja vaikka meillä oli pöytävaraus, tarjoilija silti pohti ääneen, minne hän meidät sijoittaisi. Palvelu oli ystävällistä, ruoka tuli todella nopeasti pöytään ja maistui. Istuimme takaseinän looshissa, jossa ilmeisesti tiiliseinä tuoksui jotenkin oudolta, mutta siihen onneksi tottui nopeasti. Pöydillä oli valkoiset pellavaliinat - ja meidän pöytämme liina oli valmiiksi ketsuppitahrainen. Mutta mitäs pienistä! Kuuden maissa aloitti pianisti taustamusisoimisen, mutta me olimme ravintolasta ulkona täysin vatsoin jo reilussa tunnissa. Nopeaa ja tehokasta!
Täytettyä broileria serranokinkulla ja pipppuripihvi. Alkupalana etanapannut.
Tallustelimme takaisin hotellille, nautimme hetken omista tarjoiluista huoneessamme ja loppuiltaa istuimme hotellin alakerran baarissa. Kysyin tarjoilijalta, mikä paikan nimi oli, ja sain ällistyneen vastauksen "Scandic". Nerokasta.
Aamulla nautimme aamiaista ravintolasalissa, joka näytti tupaten täydeltä. Ilmeisesti hotelli oli aika täynnä tänä viikonloppuna. Hotellista olisi päässyt tsekkautumaan ulos tekstiviestillä tai vastaamalla sähköpostilinkkiin, mutta meillä oli se pysäköinti maksettavana ja ulosajolappu piti kuitenkin kuitata vastaanotossa. Niinpä jonotimme avosumpulassa puolilta päivin, ennen kuin ajoimme takaisin kotiin.
Virkistävä viikonloppu hyvässä seurassa ja loistava kulttuurielämys tamperelaisittain.
