Miten Alluresta tuli Navigator

Risteily tuli siis varattua ja kaikki näytti olevan hyvin. Varasin myös menolennon Norwegianilla Helsinki-Kööpenhamina-Fort Lauderdale, niin että meille jäisi 4 päivää aikaa shoppailla ennen risteilyä. Lentoreitti pitää sisälläään pitkän päivän Kööpenhaminassa, mutta ajattelimme että ehdimmepä piipahtaa siinäkin kaupungissa. Risteily saapuu Barcelonaan vapunpäivänä, joka on perjantai. Varasimme paluulennon lauantai-illaksi niin että vietämme yhden yön (=kaksi päivää) Barcelonassa. Paluu vasta sunnuntaina olisi nelinkertaistanut lennon hinnan, joten siksi vain yksi yö.

En kuitenkaan malttanut jättää seuraamatta, josko Guarantee X hytin tilalle löytyisi jotain muuta. Bongailin Cruisefish.net sivustolta hintoja ja viikonloppuna alkuperäisen varauksen jälkeen näkyikin, että D3-D4 parvekekategoriassa löytyisi sama reissu noin 500 euroa halvemmalla. Voi apua, voisiko asialle tehdä jotain? Tietenkin taas viikonloppuna! Tein alustavan varauksen, johon sain ranskankielisen vahvistuksen. Pourquoi?

Maanantaina soitin Ihanalle Christianille Norjaan ja selvisi, että olen jostain syystä saanut tehtyä Ranskan viikonlopputarjouksen mukaisen varauksen. Sen ei pitäisi olla mahdollista, kun profiilissani kansalaisuus on Suomi. Hej, ikke min feil, pas de ma faute!

Asiaa sitten pyöriteltiin Norjan ja Ranskan välillä muutama päivä ja lopputuloksena oli se, että sain pitää paremman hintani, mutta en voisi kuluitta peruuttaa alkuperäistä varaustani. Sen sijaan voisin siirtää sen johonkin tulevaisuuden risteilyyn. Ohhoh. Miten tässä näin kävi?

Muutaman viikon pyörittelin päätäni ja mietin, mihin ihmeeseen menisimme uudestaan, eikä 2015 löytynyt mitään "sopivaa". Lopulta löysin Navigator of the Seasin Itäisen Karibian 8 pvn risteilyn Port Canaveralista helmikuussa 2016 ja siihen alkuperäinen varaus sitten siirrettiin. Sinne siirtyi myös koko laivarahasumma, koska Ranska ei suostunut antamaan Norjan myöntämää etua.

Summa summarum: edessä on huhtikuu 2015 Allure Transatlantic ja helmikuu 2016 Navigator Eastern Caribbean. Näillä mennään - väliin ehkä mahtuu kesälomaa ja syyslomaa, mutta niistä sitten myöhemmin!

Seuraavan Seikkailun Suunnittelua

Adventuren Seikkailun jäädessä taakse oli ihan pakko ruveta kehittämään jotain muuta. JOS olisin ollut oikein fiksu, olisin buukannut jonkun risteilyn jo laivalla ollessamme, koska sillä tavoin on mahdollista saada jopa 400 USD "laivarahaa". Mutta siinä vaiheessa ainoa suunnitelma oli ensi syksynä koittava 20 vuotis hääpäivä, ja syys-lokakuun vaihteen risteilyt olivat järjettömän hintaisia. Kaksi viikkoa Southamptonista Explorerilla Azorit & Kanaria 4000 euroa kahdelta plus lennot. Juu, ei kiitos. Ehkä palaamme juurillemme, eli Alanyaan. Luulisi, että syyskuun viimeiselle viikolle saisi edullisestikin äkkilähdön Alanyaan. Siellä vietimme häämatkamme 1995.

Mutta merille teki mieli ja sitten bongasin Allure of the Seasin Transatlantic-risteilyn huhtikuussa 2015. Kaksitoista päivää risteilyä maailman suurimmalla laivalla, Fort Lauderdalesta Barcelonaan, ensimmäiset 9 pv pelkkää merimaisemaa. Guarantee X eli oceanview balcony, 800 euroa. Ei paha. Kun vielä bongasin Norwegianin menolennon Fort Lauderdaleen alle 300 euroa ja Barcelonasta paluun 120 e/hlö, niin alkoi kuulostaa täydelliseltä talvilomalta. Eikun varaamaan.

Jotta asia ei menisi ihan niinku Strömsössä, niin halusin luonnolliesesti käyttää juuri tähän risteilyyn Adventurelta ostamamme Next Cruise Certificaten. Sen etuihin kuuluu laivaraha, joka on porrastettu risteilyn pituuden mukaan - 12 pv antaisi 75 USD, kun normaalista viikosta saa vain 25USD. Sivumennen mainiten ennen maaliskuuta 2014 vastaavat summat olivat alk 100 USD, ja tämä muutos on saanut kanta-asiakkaat kantapäilleen: 25 USD etu on niin mitäänsanomaton, että se ei kovasti houkuttele sitomaan 100 USD varausmaksuun.

Okei; tiesin jo että NCCn käyttäminen ei onnistu nettivarauksessa, vaan joutuisin soittamaan RCCLn toimistoon. Suomea palvelee Norjan toimisto, ei suomenkielistä palvelua. Se nyt ei minua haittaa, pärjään englannilla mainiosti. Oli torstai kun aloitin soittamaan. Ei vastausta, jouduin vaan vaihdepalvelun jonoon. Jatkoin soittamista perjantaina, samoin tuloksin. Siinä vaiheessa tein 24 h Courtesy Holdin tuohon hintaan. Jatkoin soittamista siihen asti, kunnes Norjan toimisto meni kiinni viikonlopuksi perjantaina klo 18 Suomen aikaa. Lauantaiaamuna huomasin, että Guarantee X hinta ei enää ollut tarjolla. Soitin USAn 24h palvelunumeroon, josta kerrottiin etteivät he voi tehdä mitään, koska "Norja vastaa Suomesta": Maksoin varmuuden vuoksi varausmaksun 200 e (100 e/hlö) ja ajattelin  että selvitän asian maanantaina. Lähetin kuitenkin varmuuden vuoksi sähköpostia.

Maanantaina jatkoin soittamista. Edelleen pyörin vaihteen vastausjonossa. Tiistaina sain vastauksen sähköpostiini: "emme voi tehdä mitään, teidän olisi pitänyt soittaa ensin". Siinä vaiheessa revin pelihousuni, lähetin kiukkuisen viestin ja ilmoitin, etten todellaakaan tyydy tähän vastaukseen, koskapa kukaan ei ole vastannut puheluuni huolimatta neljän päivän soittamisesta,  noin 20 soitosta ja vähintään 15 min jonotuksesta per kerta. Sitten alkoi lyyti kirjoittaa.

Norjan palvelupäällikkö Christian soitti minulle, pyyteli anteeksi, lupasi hoitaa asian kuntoon ja lupasipa vielä 100 USD ylimääräistä laivarahaa meille hyvitykseksi. He eivät olleet havainneet, että heillä oli todellakin vaihteessa puhelun ohjauksen kanssa ongelma, ja kaikki Suomesta tulevat puhelut jäivät luuppiin kiertämään! Hohhoijaa.

Summa summarum; olin tyytyväinen saamaani hintaan ja palveluun. Kaikki hyvin, matka varattu.

Mutta ei tässä vielä kaikki...

Kotiinpaluun aika, Seikkailun osa 7

Lorun loppu eli kotimatka, Adventure of the Seas, osa VII

Oli synkkä ja myrskyinen yö! Laiva keikkui, kolisi ja natisi kuin viimeistä päivää. Isäntä veti hirttä sujuvasti mutta rouvalla oli lieviä vaikeuksia pysytellä sängyssä, kun merenkäynti oli melkoista. Aamuneljän jälkeen saavuimme Southamptoniin ja sen kyllä huomasi! Herätys oli kuudelta, koska halusimme syödä kunnolla aamiaisen ennen laivasta poistumista. Ehdimme mainiosti pääruokasaliin vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa tarjolla oli vain jaettuja pöytiä, eikä se meitä haitannut. Huvitti vain tilanne, kun hovimestari huomasi meidät ja olisi halunnut tarjota meille vielä oman pöydän. Mitäs me, kapteenin kaverit!

Aamiaisen jälkeen kävimme vielä tarkoituksella kansikävelyllä. Olimme yllättäen saapuneet eri satamalaituriin kuin mistä lähdimme, mikä aiheutti lievää paniikkia: olimme tilanneet kuljetuksen sieltä lähtölaiturilta! Pari tekstaria tyttärelle Suomeen ja taksifirman puhelinnumero oli varmuuden vuoksi löydetty.

Kannelle menimme sen tähden, että tiesimme Royal Caribbean Cruise Linesin uusimman laivan Quantum of the Seas olevan myös satamassa. Kapteeni Toni oli kertonut, että hän "parkkeeraisi veneet perä perään" ja että hyvällä kameralla saisimme varmasti kuvia uudesta laivasta. Ja siellähän se oli!

 Quantum of the Seas

Saatuamme kuvamme haimme käsimatkatavarat hytistä, hyvästelimme Ezran ja menimme Platinum & above ryhmälle tarkoitettuun odotusaulaan, 4 krsn ruokasaliin. Siellä odottelimmekin hyvän tovin, ennen kuin poistumisryhmämme koodi kutsuttiin ja pääsimme jonottamaan viimeistä kertaa blong-ääntä kortillamme. Poistuminen tapahtui lopulta n puoli tuntia oletettua myöhemmin, mutta meillä ei varsinaisesti ollut kiire. Vettä tuli kuin saavista, ja laivastsa poistuttuamme jouduimme kävelemään ilman sateenvarjoja ja takkeja kattamattomalla satamalaiturilla aika pitkän matkan. Huhhuh, ei kiva päätös matkalle! Tervetuloa ihanaan Englantiin, toivotti satamavirkailija.

Kuljetus oli tilattu klo 9 ja odotushallissa olimme noin 8.45. Kuljettajaa ei vaan näkynyt missään. M kävi sitten varmuuden vuoksi infotiskillä soitattamassa kuljettajaa, ja sieltä hän Hyundainensa lopulta tuli.

Matka Heathrowlle sujui ongelmitta, vaikka näimme kolme onnettomuutta. Keli oli sateinen, ja vesiliirrosta varoiteltiin useassa taulussa. Kentälle saavuimme n klo 11, pääsimme suhteellisen nopeasti eroon matkatavaroista ja lähdimme kiertämään kenttää. Matkalla kuulimme pienen pojan soittavan taitavasti pianoa ja soittotuolina hänellä oli matkatavarakärry!

Loppumatka sujui odotellessa. Lounastimme Heathrowlla, lensimme Suomeen, illalistimme Helsinki-Vantaalla ja odotimme loputtoman pitkään Turun koneen myöhästynyttä lähtöä. M.llä oli lounge access, mutta Pllä ei, emmekä tahtoneet olla erossa. M kävi kyllä tutustumassa Helsingin Shengen-alueen loungeen, koska ei ollut koskaan ennen käynyt siellä. Pikavierailu!

Turussa kotona olimme lopulta myöhästyneen lennon ja puuttuvien taksien johdosta 22.45. Pitkän päivän ilta!

Matkayhteenvetoa

Reissu oli ihan mahtava ja jää varmasti mieleen erityisesti Kapteenin Illallisen vuoksi. Emme usko, että ilman suomalaisuutta tai turkulaisuuttamme olisimme koskaan saaneet kutsua Kapteenin Pöytään ja ihan heti uudestaan emme usko tilaisuuden uudistuvan.

Reissussa ei ollut mitään suurempia ongelmia. Hytin vessa ei toiminut yhtenä päivänä, mutta ongelma korjaantui muutamassa tunnissa. Ruokalistalta oli joskus vaikea löytää meitä miellyttävää vaihtoehtoa - ja osittain se johtui myös kielimuurista, kun ei aina osannut oikein arvata onko Arrancini liha vai kasvisruoka, consomme keitto vai pata, pie suolainen vai makea. Vatsa tuli silti aina täyteen - liikaakin. Kummankin hyttikortti lakkasi kertaalleen toimimasta (ilmeisesti puhelin demagnetisoi koodin) ja kävimme hakemassa uudet palvelupisteestä.

Suurin "valittamisen aihe" liittyy reittivalintaan: laiva ei poistunut EU-alueelta, josta syystä kaikkiin ostoksiin täräytettiin 20 % Brittiläistä VATia päälle ja lisäksi Espanjan satamissa ja aluevesialueella ruoka- ja juomahintoihin lyötiin 10% erikoisvero päälle - jälkimmäisestä emme kärsineet, ensimmäisestä kylläkin.

Meillä oli Premium Drink -paketti. 55 USD/hlö/pv hintaan sai suurinpiirtein mitä tahansa alkoholijuomaa. Viiden alkoholidrinkin/päivä jälkeen hinta kannatti, eikä siinä laskelmassa vielä ole otettu huomioon limsoja / vesiä. Joimme ainakin 2 l pullovettä päivittäin sekä lukuisia soodavesiä. Kokista joimme oikeastaan vain kerran, Johnny Rocketsissa, koska hanasekoitteena se maistui jotenkin kummalliselta. Vesi oli parempaa! Joissain paikoissa juoma tuli tölkeissä, vaikka noin periaatetasolla tölkkijuomat eivät kuuluneet pakettiin.

Laivan viihdykeohjelma on massiivinen. Joka hetki voi olla tekemässä jotain, niin halutessaan. Tai sitten voi valita ääripäälinjan, kuten me, jotka emme osallistuneet mihinkään. Kävimme kerran pelaamassa minigolfia (M voitti, vaikka P väittääkin jotain ihan muuta) ja yritimme sitä toistamiseen mutta silloin rata oli varattu. Mn oli tarkoitus kokeilla seinäkiipeilyä, mutta se jäi seuraavaan kertaan. Iltashowsta näimme kokonaan vain yhden - suurimmasta osasta poistuimme kesken kaiken, koska ohjelma oli niin brittipainotteista. Sen sijaan katujuhlat (70's night ja Rock Britannia) olivat mielestämme tosi hauskoja ja osallistuimme katutanssimiseen innolla. Kasinon läpi kävelimme, koska se oli reitillä, mutta emme pelanneet kertaakaan - lähinnä sen vuoksi että siellä sai tupakoida ja savu häiritsee meitä.

Risteily on all inclusive, paitsi alkoholijuomat ja jotkut maksulliset ravintolat. Söimme aamiasta kahdesti Windjammerin buffetissa ja loppuina aamuina 3 krsen pääruokasalin buffetissa. A la Carte aamiainenkin olisi ollut tarjolla samoin kuin aamiainen hyttiin, mutta ne jätimme tällä kertaa väliin.

Lounastimme sekä Windjammerissa että pääruokasalissa ja kahvilassa sekä kertaalleen maksullisessa (5,95 USD/hlö) hampurilaisravintolassa. Viisi illallista söimme omassa pöydässämme pääruokasalissa, yhden kapteenin pöydässä ja kerran tilasimme ruokaa hyttiin. Ilta- ja välipalaa noudimme kahvilasta. Siitä sai sämpylöitä, pitsapaloja, keksejä, hedelmiä jne.

Mihin aika sitten kului? Rentoutumiseen ja olemiseen! Me istuimme Solariumissa ja parvekkeella kuunnellen äänikirjoja, kävelimme ympäri laivaa, ihailimme maisemia, tarkkailimme ihmisiä, juttelimme ja juttelimme.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli huippuonnistunut ja menemme varmasti risteilylle uudestaankin. Koska ja minne, se on sitten kokonaan toinen juttu!

le Havre eli Seikkailun osa 6

Le Havre - 1 marraskuuta 2014 - All Saints Day

Edellisen illan juhlimisen jälkeen nukuimme hieman pidempään mutta ehdimme silti pääruokasaliin aamiaiselle ennen kuin se sulkeutui 9.30. Aamiaisen jälkeen teimme perinteeksi muodostuneen laivatarkastuksen eli kävelimme laivan ympäri ensin kannella 4, sitten ulkokannella 11 ja ulkokannella 12. Sää näytti mitä mainioimmalta, 17 C ja vieno tuuli. Päätimme, että lähdemme tutustumaan kaupunkiin heti kun se hieman heräisi. Olihan pyhäpäivä - Pyhäinmiestenpäivä - jolloin oletettavasti aikataulut olisivat erilaiset ja suurin osa paikoista ehkäpä jopa suljettu. Le Havre valikoituu satamapaikaksi risteilijöille yleensä sen takia, että se on lähinnä Pariisia - etäisyys on 190 km (huom esitteet muistavat aina mainita että VAIN 190 km!). Me olimme päättäneet että Pariisiin pääsee muutoinkin, le Havreen emme todennäköisesti yhtä helposti eksyisi. Päivä le Havren satamassa on pitkä. Satamaan saavutaan jo klo 7 ja poistutaan vasta klo 21, jotta Pariisin ja Normandian retkeläiset ehtisivät nähdä muutakin kuin bussin.

Kapteeni kertoi edellisenä iltana illallisella, että le Havren satama  on v-mäinen vuorovesi-ilmiöstä johtuen. Vuoroveden vaikutus on yli 5 metriä, josta syystä on aina yllätys saapua laituriin. Langkongin paikkaa joudutaan koko ajan justeeraamaan 1, 2 ja 4 krsn välillä. Hän kertoi myös, että kapteeni on komentosillalla itse asiassa varsin vähän, vain noin tunnin päivässä - paitsi le Havressa. Kapteeni on henkilö, joka ohjaa laivan satamaan ja sieltä pois, sekä le Havressa on paikalla valvomassa että laiva myös pysyy kaijassa!

 Laivalla tehtiin putsaus ja puunaushommia aina kun se oli satamassa. 

Tässä Solariumin allas on tyhjennetty pesua varten. 

Tässä vaiheessa sää näytti vielä aika hyvältä

Futuristisen näköinen kaupunkijuna.

Säätiedotus sanoi että päivä vielä lämpenisi, ja pitäisi olla selkeää ja sateetonta. Shortseissa ja t-paidoissa lähdimme liikkeelle n klo 10, palasimme kerran kannelta sisään epäröiden riittäisikö varustus kuitenkaan, mutta etenimme sitten kuitenkin myötä möykkyinemme ulos. Brrr tuntui viileältä,  olisikohan tämä nyt oikein viisasta - no ei tässä nyt enää takaisinkaan lähdetä. Taksi kaupunkiin olisi maksanut 8 euroa mutta me päädyimme kaupunkijunaan, joka lupasi 10 eurolla kierrättää ensin kaupungin ympäri ja sen jälkeen jättää keskustaan, josta pääsisi samalla hintaa takaisin. Kuulosti hyvältä diililtä, varsinkin kun kaupunki oli meille outo. Kyytiin siis.

Kiersimme jonkinlaisen nähtävyyslenkin ympäri le Havren kantakaupungin. M kuunteli englanninkielistä selostusta ja tulkkasi Plle parhaansa mukaan näkymää. Kuulimme mm. että toisessa maailmansodassa le Havren keskusta tuhoutui lähes täydellisesti niin, että yli 50.000 ihmistä jäi kodittomaksi. Ranskan hallitus totesi sodan jälkeen, että le Havren uudelleenrakentaminen on erityisen tärkeää ja niinpä kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen arkkitehti August Perretin suunnitelman mukaiseksi. Siksi kaupunkikuva on hämmästyttävän yhtenäinen matalinen betonitaloineen, joissa on säntilliset ranskalaiset parvekkeet joka ikkunassa. Sanonta "ranskalainen parveke" konkretisoituikin täydellisesti kierroksellamme!

Ei, tämä ei ole ydinvoimala, vaan kulttuurikeskus le Volcan.

 August Perretin moderni tyylinäyte keskusaukiolla.

Meren herkkuja myytiin suoraan kadulla, ja asiakkaita riitti jonoksi asti.

Kulttuurikierroksemme päättyi ripsottavaan vesisateeseen, jota pakoon astahdimme lähimpäään bistroon ja päädyimme syömään etanapannut chablis-lasillisen kera. Maassa maan tavalla. Paitsi että pakkoko sitä on ahneen aina joka kerta polttaa kielensä etanoissa? Herkkua olivat, hinta 7,40 / 6 kpl.

Escargot Bourguignonne ala le Bistrot Parisien le Havre

http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g187190-d2521167-Reviews-Le_Bistrot_Parisien-Le_Havre_Seine_Maritime_Haute_Normandie_Normandy.html

 Macaroneja myytiin tarjouksella: 1 kpl = 1 e, 12 kpl = 12 e, 24 kpl = 24 e, 36 kpl = 36 e!

 Macaron makuja olisi riittänyt kyllästymiseen asti.

Sateen hiljennyttyä ripotteluksi päätimme, että tämä oli nyt tässä. Olimme löytäneet yhden avoimen ostoskeskuksen, josta löytyi myös wifi ja saaneet sen kautta hoidettua lentojen check-in toimet. Sen lisäksi löysimme espressopannun, kahdet kengät, yhden ratsastusliivin, viisi uimalakkia ja jääkaappimagneetin sekä hanhenmaksapalleroita imitoivia paikallisia suklaaherkkuja. 

Olimme suunnitelleet käyvämme impressionistista taidetta esittelevässä taidemuseossa Musée des Beaux-Arts André Malraux : museossa on maalauksia viideltä viimeiseltä vuosisadalta. Museossa on Claude Monetn sekä useiden muiden Normandiassa asuneiden maalauksia kuten Edgar Degas, Édouard Manet, Pierre-Auguste Renoir, mutta se sai nyt luvan jäädä seuraavaan kertaan, koska sinne olisi pitänyt kävellä sateessa. Sateenvarjotkin jäivät nerokkaasti hyttiin, tietenkin. 

Etsiydyimme paikkaan, johon kaupunkijuna oli meidät jättänyt ja löysimme korttelin ympäri kiertävän jonon matkaseuralaisiamme laivalta. Justiinsa, ja yksi juna per 45 min. Tähän emme jäisi kahdeksan euron taksimatkan säästääksemme, eli eikun karttaa lukemaan uudestaan! Taksitolppa löytyi vain yhden korttelin harhakierroksen jälkeen. Taksitolpalla meitä puhutteli englantilainen mamma, ja lopulta jaoimme kyydin satamaan hänen ja hänen miehensä kanssa. Ei paha siis ollenkaan vaikka kolmella oli takapenkillä vähän ahdasta ja lopulta ostoksemme olivat vahingossa poistumiskiireessä jäädä peräluukkuun. 

Satamaterminaalissa törmäsimme vielä Titaniciin, vaikka emme koskaan saaneet selville, miten se juuri Le Havreen liittyi. Titanic toki pysähtyi Cherbourgissa Normandiassa suhteellisen lähellä, mutta muutoin emme ole löytäneet kytköstä. Ehkä se oli samaa luokkaa kuin Helsingin kauppatorin Lappi-tavaroiden myynti. 

le Havren satamaterminaalin Titanic

Kiipesimme nauttimaan satamanäkymästä ja uudelleen kirkastuvasta ilmasta ylös Viking Crown Loungeen. Sieltä on todellakin parhaat näkymät koko laivalla!

Sataman valot illalla

Valitsimme ovemme koristeeksi magneetin, jonka katoaminen ei olisi kovin suuri menetys.

 Löysimmekin oman "Suurella sydämellä Demarinaiset" kertaalleen aika kaukaa käytävältä toiseen oveen siirrettynä. Palautimme eksyneen sydämen takaisin omaan oveemme.

Kotiin lähdön aika koittaa aamulla.

Seuraavana aamuna saapuisimme takaisin Southamptoniin, joten tavarat piti asettaa käytävään odottamaan kantajia jo klo 23 mennessä. Pakkasimme toisen laukun jo ennen illallista valmiiksi, ja toisen viimeistelimme varsin täsmällisesti viime tipassa, koska halusimme kuitenkin olla asiallisesti pukeutuneita illallisellekin. Farkut eivät ole suotava asustus pääruokasalissa koskaan.

Illalla tarjoilijamme kertoi tarkistaneensa edellisenä iltana, että missä istuimme. "Sinä istuit kapteenin vieressä, minä näin!",  hän totesi ylpeänä. Lisäksi hän kertoi, että lauantaina kapteeni oli tilannut illallisen huoneeseensa ja valinnut saman pääruuan kuin P. "Sinulla on hyvä maku, se on tänään parasta mitä tarjoamme. Se kelpaa kapteenillekin!"

Viimeisen illallisen jälkiruokia.

Koska meillä oli ruokailutyyppinä valittu My Time Dining, olimme maksaneet "vapaaehtoiset mutta suositellut" palvelumaksut jo risteilymaksun yhteydessä. Siksi me emme jättäneet ylimääräistä tippiä sen enempää tarjoilijoillemme kuin hyttipalvelijallemmekaan. Varsinkin hyttipalvelijamme Ezra siisti kyllä huoneemme asianmukaisesti mutta mitään WOW-tyyppistä "service beyond the extraordinary" hän ei tuottanut. Sen sijaan Champagne-baarin Philipin kävimme tippaamassa ruhtinaallisesti, koska hän jaksoi muistaa nimemme ja erityismieltymyksemme asiantuntevasti sekä osoitti kertakaikkiaan hämmästyttävää ammattitaitoa Drink Mixologistina. Muistimme myös mainita hänet - ja kapteenin - matkan jälkeen täytettävässä arvostelulomakkeessa, jonka perusteella henkilökunta kuulemamme mukaan saa jotain erityispalkkioita.

Jäjellä the Last Day

Halloween at Sea - Captain's Table, osa 5

Halloween at Sea - Captain's Table, osa 5

Torstai-iltana meitä odotti huoneeseen toimitettu virallinen kutsu Kapteenin Pöytään. Siinä vaiheessa meitä vasta rupesi jännittämään, että mihinkähän sitä on tullut nokkansa työnnettyä. Ketä muita pöydässä olisi? Mistä juttelisimme, miten osaisimme kielipuolina amerikkalaisten herrojen & rouvien seassa? Mitä laittaisimme päällemme? Kuinka tärkeilevää seuramme olisi? Koko päivän ajatukset risteilivät päässämme, mutta onnistuimme silti nauttimaan meripäivästä. Aamiaisen nautimme pääruokasalissa, samoin lounaan. Iltapäivällä otimme torkut ja tällä kertaa pidimme huolta siitä, että herätys todella oli siihen aikaan kuin pitikin, niin että ehdimme rauhassa valmistautua iltaan.

Tänään 31.10. oli siis sekä toinen Formal Night että Halloween. Illalla olisi tiedossa siis juhlaillallinen ja sen jälkeen Rock Britannia Horror Night show Royal Promenadella ja myöhemmin vielä Halloween kulkue ja disko. Meille ei ollut etukäteen selvää se, kuinka paljon Halloweeniä laivalla juhlittaisiin. Oletimme, että amerikkalaiset (joita oli kolmisen sataa laivalla) olisivat jotenkin valmistautuneita mutta Euroopassa Halloween ei vielä ole niin suuri spektaakkeli.

 Viking Crown Loungen tolppa-taidetta. 

 Mansikka daiquiry ja Long Island Ice Tea Sky Barissa kannella 12.

 Näillä mennään, kun muuta ei ollut mukana. 

Pelkomme oli loppujen lopuksi täysin turha. Seurue kokoontui Lobby Barissa, ja mukaan olivat päässeet kapteenin veli, veljen seuralainen, sekä veljen työkaveri seuralaisineen ja tuttavapariskunnan kanssa. Veli ja työkaverin seuralainen puhuivat suomea, muut olivat ruotsalaisia ja Kapteenin pöydässä keskusteli rönsyili lisäksi vielä englanniksi ja saksaksi, koska toisena hostina oli saksalainen naisperämies. Saimme muistoksi pöytäkortit, ruokalistat sekä laivan valokuvaajan ottaman kuvan pöydästämme. 

Siinä me ollaan, komea porukka!

Ruoka oli loistavaa ja kapteeni osoittautui "luonnikkaaksi hepuksi" Suomen Turusta. Jutusteltiin niitä näitä laivoista, risteilyistä, ruuasta ja muista mielenkiintoisista aiheista. Lopulta päästiin jälkiruokaan asti, jolloin selvisi että kapteenin veljen seuralaisella oli syntymäpäivä. Niinpä hän sai tosi ison kakun eteensä ja me lauloimme hänelle kaikki ensin Happy Birthday ja sen jälkeen vielä (ne jotka kieltä osasivat) Ja må han leva. Sitä ryntäsivät kuuntelemaan myös yläkerroksissa ruokailevat, koska mehän istuimme alimman kerroksen keskeisellä paikalla. Ruotsalaisia laivalla oli kuulemma yhteensä 12. Ruokailun jälkeen menimme yhdessä Top Tier -tapaamiseen, josta kapteeni totesi että "ei siellä mittää ihmeellistä tapahu, se on semmost ameriikkalaista pönöttämistä. Mut saa siält jottai ilmasii juomii". Iltashow oli laivan oman esiintyjäkaartin tanssiin keskittyvä spektaakkeli, ja illan kruunasi Royal Promenaden brittirokki-ilottelu.

 Risteilyisäntä ja aktiviteettimanageri johtivat showta ja kansa tanssi.

Mansikka martini ja Mansikka Caipirinha. 

Myöhäisiltaa istuimme taas Champagne baarissa nauttimassa baarimikkojen luomuksista ja jutellen häikäisevästä illastamme. Laiva on niin pieni yhteisö, että jo keskiviikkona työntekijät tiesivät meidän saaneen kutsun Kapteenin pöytään. Jo aikaisemminkin hyvä palvelu parani vielä asteella, jos mahdollista, koska "me olimme kapteenin kavereita", koska olimme samasta kaupungista ja Turussa kaikki tuntevat kaikki! :-)

Se pitää vielä mainita, että Halloween näkyi pukeutumisessa myöhäisillassa jonkin verran. Ihmiset kävivät selvästi vaihtamassa vaatteita naamiaisasuihin (erityisen suosittu näytti olevan kreivi Dracula ja hänen morsiamensa) ja näimme myös huimia maskeerauksia.

Teimme matkan henkilökohtaisen valvomisennätyksen eli nukkumassa olimme poikkeuksellisen myöhään, vasta klo 1. Kävimme jopa diskossa niin, että siellä oli bileet päällä (yleensä diskovierailumme on tapahtunut valoisaan aikaan)

Adventuren disko on Halloweeniin sopivasti kauhuteemainen Jesters

Jäljellä viimeinen risteilypäivä - le Havre

Bilbao, Espanja - Seikkailu osa 4

Seikkailu Biskajanlahdella, osa IV Bibao

Torstai 30.10.2014 Bibao

Tässä vaiheessa viikkoa päivät alkoivat jo mennä sen verran putkeen, että hissin lattian kirjoituksesta oli oikeasti hyötyä. Mietittiinkin että enää emme ihmettele niitä turisteja, jotka sekoittavat Tukholman ja Helsingi, Tallinnan ja Pietarin. Vigo, Gijon, Bilbao - same same but different! Espanja, joka tapauksessa.

Bilbaota odotimme ehkä eniten reissullamme, koska siellä pelattiin juuri kesällä koripallon MM-kisat, joissa Suomi pärjäsi odotettua paremmin. Bilbaossa sijaitsee myös Guggenheim-museo, joka Suomessa on Helsingin suunnitelmien takia kovasti tapetilla.

Ostimme laivayhtiöltä bussikuljetuksen Getxon satamakaupungista itse Bilbaoon, 15 e/hlö. Matkaa oli n 12 km, eli vajaa puoli tuntia. Bussi jätti meidät karttoinemme keskeiselle paikalle, josta oli helppo navigoida Guggenheim museolle.

 Oli hauska huomata, että museokaupassa myytiin suomalaista designia Iittalaa, Marimekkoa, Lovi-tuotteita. Iittala tosin oli kirjoitettu väärin yhdellä Illä Ittala. Emme käyneet oikaisemassa!

Guggenheim museoon oli järjetön jono heti aamusta klo 10, joten tyydyimme suosiolla ihailemaan mahtavaa moniulotteista rakennelmaa ulkopuolelta. Kävelimme jokirantaa (?) myöten kauempana näkemäämme ostoskeskukseen jonne päästäksemme jouduimme nousemaan jännittävän matkan hissillä. Mietime, mitä olisimme tehneet jos olisinme jääneet hissiin sisälle?

Bilbaossa oli todella kesäinen ja ihana sää. Lämpöä oli n 30 C, josta nautimme täysin rinnoin. Turistit oli helppo bongata paikallisten toppatakkien seasta shortseissa ja t-paidoissa. Pysähdyimme oluille ja tapaksille käveilykierroksellamme (8,7 km). Takaisin Getxoon laivalle palasimme iltapäivällä niin että ehdimme vielä nauttia allasalueella auringosta ja juomista.

Seuraavaksi Halloween - a night to remember - Captain's Table