le Havre eli Seikkailun osa 6

Le Havre - 1 marraskuuta 2014 - All Saints Day

Edellisen illan juhlimisen jälkeen nukuimme hieman pidempään mutta ehdimme silti pääruokasaliin aamiaiselle ennen kuin se sulkeutui 9.30. Aamiaisen jälkeen teimme perinteeksi muodostuneen laivatarkastuksen eli kävelimme laivan ympäri ensin kannella 4, sitten ulkokannella 11 ja ulkokannella 12. Sää näytti mitä mainioimmalta, 17 C ja vieno tuuli. Päätimme, että lähdemme tutustumaan kaupunkiin heti kun se hieman heräisi. Olihan pyhäpäivä - Pyhäinmiestenpäivä - jolloin oletettavasti aikataulut olisivat erilaiset ja suurin osa paikoista ehkäpä jopa suljettu. Le Havre valikoituu satamapaikaksi risteilijöille yleensä sen takia, että se on lähinnä Pariisia - etäisyys on 190 km (huom esitteet muistavat aina mainita että VAIN 190 km!). Me olimme päättäneet että Pariisiin pääsee muutoinkin, le Havreen emme todennäköisesti yhtä helposti eksyisi. Päivä le Havren satamassa on pitkä. Satamaan saavutaan jo klo 7 ja poistutaan vasta klo 21, jotta Pariisin ja Normandian retkeläiset ehtisivät nähdä muutakin kuin bussin.

Kapteeni kertoi edellisenä iltana illallisella, että le Havren satama  on v-mäinen vuorovesi-ilmiöstä johtuen. Vuoroveden vaikutus on yli 5 metriä, josta syystä on aina yllätys saapua laituriin. Langkongin paikkaa joudutaan koko ajan justeeraamaan 1, 2 ja 4 krsn välillä. Hän kertoi myös, että kapteeni on komentosillalla itse asiassa varsin vähän, vain noin tunnin päivässä - paitsi le Havressa. Kapteeni on henkilö, joka ohjaa laivan satamaan ja sieltä pois, sekä le Havressa on paikalla valvomassa että laiva myös pysyy kaijassa!

 Laivalla tehtiin putsaus ja puunaushommia aina kun se oli satamassa. 

Tässä Solariumin allas on tyhjennetty pesua varten. 

Tässä vaiheessa sää näytti vielä aika hyvältä

Futuristisen näköinen kaupunkijuna.

Säätiedotus sanoi että päivä vielä lämpenisi, ja pitäisi olla selkeää ja sateetonta. Shortseissa ja t-paidoissa lähdimme liikkeelle n klo 10, palasimme kerran kannelta sisään epäröiden riittäisikö varustus kuitenkaan, mutta etenimme sitten kuitenkin myötä möykkyinemme ulos. Brrr tuntui viileältä,  olisikohan tämä nyt oikein viisasta - no ei tässä nyt enää takaisinkaan lähdetä. Taksi kaupunkiin olisi maksanut 8 euroa mutta me päädyimme kaupunkijunaan, joka lupasi 10 eurolla kierrättää ensin kaupungin ympäri ja sen jälkeen jättää keskustaan, josta pääsisi samalla hintaa takaisin. Kuulosti hyvältä diililtä, varsinkin kun kaupunki oli meille outo. Kyytiin siis.

Kiersimme jonkinlaisen nähtävyyslenkin ympäri le Havren kantakaupungin. M kuunteli englanninkielistä selostusta ja tulkkasi Plle parhaansa mukaan näkymää. Kuulimme mm. että toisessa maailmansodassa le Havren keskusta tuhoutui lähes täydellisesti niin, että yli 50.000 ihmistä jäi kodittomaksi. Ranskan hallitus totesi sodan jälkeen, että le Havren uudelleenrakentaminen on erityisen tärkeää ja niinpä kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen arkkitehti August Perretin suunnitelman mukaiseksi. Siksi kaupunkikuva on hämmästyttävän yhtenäinen matalinen betonitaloineen, joissa on säntilliset ranskalaiset parvekkeet joka ikkunassa. Sanonta "ranskalainen parveke" konkretisoituikin täydellisesti kierroksellamme!

Ei, tämä ei ole ydinvoimala, vaan kulttuurikeskus le Volcan.

 August Perretin moderni tyylinäyte keskusaukiolla.

Meren herkkuja myytiin suoraan kadulla, ja asiakkaita riitti jonoksi asti.

Kulttuurikierroksemme päättyi ripsottavaan vesisateeseen, jota pakoon astahdimme lähimpäään bistroon ja päädyimme syömään etanapannut chablis-lasillisen kera. Maassa maan tavalla. Paitsi että pakkoko sitä on ahneen aina joka kerta polttaa kielensä etanoissa? Herkkua olivat, hinta 7,40 / 6 kpl.

Escargot Bourguignonne ala le Bistrot Parisien le Havre

http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g187190-d2521167-Reviews-Le_Bistrot_Parisien-Le_Havre_Seine_Maritime_Haute_Normandie_Normandy.html

 Macaroneja myytiin tarjouksella: 1 kpl = 1 e, 12 kpl = 12 e, 24 kpl = 24 e, 36 kpl = 36 e!

 Macaron makuja olisi riittänyt kyllästymiseen asti.

Sateen hiljennyttyä ripotteluksi päätimme, että tämä oli nyt tässä. Olimme löytäneet yhden avoimen ostoskeskuksen, josta löytyi myös wifi ja saaneet sen kautta hoidettua lentojen check-in toimet. Sen lisäksi löysimme espressopannun, kahdet kengät, yhden ratsastusliivin, viisi uimalakkia ja jääkaappimagneetin sekä hanhenmaksapalleroita imitoivia paikallisia suklaaherkkuja. 

Olimme suunnitelleet käyvämme impressionistista taidetta esittelevässä taidemuseossa Musée des Beaux-Arts André Malraux : museossa on maalauksia viideltä viimeiseltä vuosisadalta. Museossa on Claude Monetn sekä useiden muiden Normandiassa asuneiden maalauksia kuten Edgar Degas, Édouard Manet, Pierre-Auguste Renoir, mutta se sai nyt luvan jäädä seuraavaan kertaan, koska sinne olisi pitänyt kävellä sateessa. Sateenvarjotkin jäivät nerokkaasti hyttiin, tietenkin. 

Etsiydyimme paikkaan, johon kaupunkijuna oli meidät jättänyt ja löysimme korttelin ympäri kiertävän jonon matkaseuralaisiamme laivalta. Justiinsa, ja yksi juna per 45 min. Tähän emme jäisi kahdeksan euron taksimatkan säästääksemme, eli eikun karttaa lukemaan uudestaan! Taksitolppa löytyi vain yhden korttelin harhakierroksen jälkeen. Taksitolpalla meitä puhutteli englantilainen mamma, ja lopulta jaoimme kyydin satamaan hänen ja hänen miehensä kanssa. Ei paha siis ollenkaan vaikka kolmella oli takapenkillä vähän ahdasta ja lopulta ostoksemme olivat vahingossa poistumiskiireessä jäädä peräluukkuun. 

Satamaterminaalissa törmäsimme vielä Titaniciin, vaikka emme koskaan saaneet selville, miten se juuri Le Havreen liittyi. Titanic toki pysähtyi Cherbourgissa Normandiassa suhteellisen lähellä, mutta muutoin emme ole löytäneet kytköstä. Ehkä se oli samaa luokkaa kuin Helsingin kauppatorin Lappi-tavaroiden myynti. 

le Havren satamaterminaalin Titanic

Kiipesimme nauttimaan satamanäkymästä ja uudelleen kirkastuvasta ilmasta ylös Viking Crown Loungeen. Sieltä on todellakin parhaat näkymät koko laivalla!

Sataman valot illalla

Valitsimme ovemme koristeeksi magneetin, jonka katoaminen ei olisi kovin suuri menetys.

 Löysimmekin oman "Suurella sydämellä Demarinaiset" kertaalleen aika kaukaa käytävältä toiseen oveen siirrettynä. Palautimme eksyneen sydämen takaisin omaan oveemme.

Kotiin lähdön aika koittaa aamulla.

Seuraavana aamuna saapuisimme takaisin Southamptoniin, joten tavarat piti asettaa käytävään odottamaan kantajia jo klo 23 mennessä. Pakkasimme toisen laukun jo ennen illallista valmiiksi, ja toisen viimeistelimme varsin täsmällisesti viime tipassa, koska halusimme kuitenkin olla asiallisesti pukeutuneita illallisellekin. Farkut eivät ole suotava asustus pääruokasalissa koskaan.

Illalla tarjoilijamme kertoi tarkistaneensa edellisenä iltana, että missä istuimme. "Sinä istuit kapteenin vieressä, minä näin!",  hän totesi ylpeänä. Lisäksi hän kertoi, että lauantaina kapteeni oli tilannut illallisen huoneeseensa ja valinnut saman pääruuan kuin P. "Sinulla on hyvä maku, se on tänään parasta mitä tarjoamme. Se kelpaa kapteenillekin!"

Viimeisen illallisen jälkiruokia.

Koska meillä oli ruokailutyyppinä valittu My Time Dining, olimme maksaneet "vapaaehtoiset mutta suositellut" palvelumaksut jo risteilymaksun yhteydessä. Siksi me emme jättäneet ylimääräistä tippiä sen enempää tarjoilijoillemme kuin hyttipalvelijallemmekaan. Varsinkin hyttipalvelijamme Ezra siisti kyllä huoneemme asianmukaisesti mutta mitään WOW-tyyppistä "service beyond the extraordinary" hän ei tuottanut. Sen sijaan Champagne-baarin Philipin kävimme tippaamassa ruhtinaallisesti, koska hän jaksoi muistaa nimemme ja erityismieltymyksemme asiantuntevasti sekä osoitti kertakaikkiaan hämmästyttävää ammattitaitoa Drink Mixologistina. Muistimme myös mainita hänet - ja kapteenin - matkan jälkeen täytettävässä arvostelulomakkeessa, jonka perusteella henkilökunta kuulemamme mukaan saa jotain erityispalkkioita.

Jäjellä the Last Day