Kaikki päättyy aikanaan, niin myös nykyinen työni. Sitä varten läksin käymään pikavisiitillä Shenzhenissä. Koska vierailuni ajoittui juuri kiinalaisten vuoden suurimpaan juhla-aikaan eli uuteen vuoteen ja lähinnä vielä sen päättymiseen, olivat lentovaihtoehdot aika rajalliset. Niinpä tiistaina alkavaan kokoukseen jouduin lähtemään kotoa jo perjantai-iltana. Mikäs siinä, se tarkoitti viikonloppua Kiinassa, mikä sopi kyllä minulle. Ainoa hankaluus oli sitten paluu - mutta siitä vähän myöhemmin lisää.
Etukäteen olin melkein innoissani odottanut lentoa, koska koneena piti olla mennen tullen Finnairin lippulaiva A350 mutta viikko ennen matkaa kuulin, että kone olikin vaihtunut normaaliksi A330-koneeksi, koska uusien koneiden toimitukset ovat viivästyneet. Harmi, sillä ihan vähään aikaan en varmaan saa uutta mahdollisuutta.
Perjantai-iltana mies nakkasi minut Turun lentokentälle. Helsingissä piti olla reilun tunnin vaihtoaika Hongkongin koneeseen, mutta koneiden aikataulun myöhästelyn vuoksi ehtiminen kutistui 20 minuuttiin eli hengästyttävään juoksuun läpi terminaalin ja passintarkastuksen, mutta ehdinpä kuitenkin. Sattuipa vielä tuttu ihminen istumaan viereiselle paikalle koneeseen, joten oli sen hetken juttuseuraa mitä yölennolla nyt on mahdollista. Periaatteessa yölennolla on suunnitelmana vähän ruokaa nassuun ja unta palloon. Yö sujuikin varsin hyvin, enkä herättänyt vierustoveria kuin kerran nousemaan ylös että pääsin virkistäytymään.
Meillä oli vierustoverin kanssa melkein sama matka Hongkongista Shenzhenin puolelle. Hänen tarkoituksensa oli ollut mennä lautalla, mutta kun hän kuuli että minua on kuljettaja vastassa, otti hän kutsuni liittyä seuraan mielellään vastaan. Hänen hymynsä hyytyi vasta siinä vaiheessa kun hän kuuli, että minulla oli lyhyttä reissua varten matkatavarat mukana, jotka joutuisimme odottamaan. En sinänsä olisi tarvinnut matkalaukkua, mutta suomalaisille kollegoille oli vietäviä sen verran, että en jaksanut niitä käsimatkatavaroissa raahata. Mukana oli esimerkiksi kahvia, salmiakkia, leivinpaperia ja lentopallopolvisuojat.
 |
| Where's my wing man? |
Hongkongin lentokentän matkatavarahalli oli aikamoinen härdelli, ja odottelimme melkein tunnin ennen kuin matkalaukkuni saapui. Onneksi matka rajalle ja sen yli sujui ongelmitta, niin että varsin sujuvasti loppupelissä kuitenkin saavuimme kaupungin puolelle.
 |
| Holy smoke? |
Pääsin majoittumaan Holiday Inn Donghuaan iltamassa. Vaihdoin vaatteet ja lähdin etsimään iltapalaa, eli päädyin nolosti mäkkärille. Mutta matkapäivän päätteeksi en kertakaikkiaan jaksanut ruveta miettimään ruokalistaongelmia. Mäkkäri on aina helppo.
 |
| Room with a view |
 |
| Tätä en ole ennen nähnyt, polkupyöriä vuokrattavana |
Sunnuntaiaamuna pyysin respaa järjestämään minulle taksikyydin Luohun ostoskeskukseen n 40 minuutin matkan päähän. Luohu on täynnä pieniä kojuja, vähän Mustamäen torin tyyliin, jossa jokainen kauppias on erikoistunut johonkin osa-alueeseen (laukut, huivit, kengät, korut, elektroniikka, vaatteet jne) ja yhtä innokas saamaan sinut omaan kopperoonsa tarkastamaan tarjontaa ja tietysti ostamaan. Tuona aamuna olin paikalla varsin aikaisin avautumiseen nähden ja lisäksi uudenvuodenvapaan viimeisenä päivänä, josta syystä moni koppero oli kiinni ja väkeä varsin vähän. Minun kannaltani se helpotti urakkaa, en ajatellutkaan kiertää koko paikkaa, vaan tehdä muutamia tarkoin harkittuja täsmähyökkäyksiä.
 |
| Luohu |
 |
| Koiratkin pitää pukea söpöksi |
Kolme tuntia myöhemmin olin tyytyväinen ja etsiydyin taksijonoon mennäkseni takaisin hotellille. Sitä ennen pistäydyin pikaisella (ja huonolla) lounaalla KFCssä, jonne en sitten vähään aikaan suostu menemään uudestaan. Taksijono oli olematon, mutta silti onnistuin jäämään ainakin kolmen kiinalaisen seurueen jalkoihin. En ilmeisesti osaa pitää puoliani edelleenkään, vaan olen liian kiltti. Toisaalta, minulla ei ollut kiire minnekään!
Pääsin hotellille ongelmitta, hengähdin hetken ja lähdin vielä katsomaan mitä Coastal Citylle kuuluu. Se ostari olikin laajentunut ja muuttunut varsin paljon sitten edellisen vierailuni, mistä kyllä alkaa olla yli vuosi, joten ehtiihän siinä ajassa muuttuakin. Varsinkin Kiina, jossa muutos tuntuu edelleen olevan päivän sana.
 |
| Where is everybody? |
 |
| Oh, it's Chinese New Year |
 |
| This is what it normally looks like in morning traffic! |
Maanantaiaamuna törmäsin aamiaisella brasialaiseen kollegaani, ja yhdessä siirryimme toimistolle. Lämpötila oli pudonnut sunnuntain +24stä vain 14 asteeseen, mikä on kuulkaa hyytävän kylmää. Hrrrrrr. Siinä lämpö sitten pysyttelikin niin tiistain kuin keskiviikonkin, jolloin lähdin takaisin kohti Helsinkiä. Sain kolmen päivän aikana tehtyä ne työasiat, joita varten olin tullut Kiinaan, joten siinä mielessä kaikki sujui niin kuin pitikin.
 |
| Kokousjuomat |
Kotimatkani alkoi lauttamatkalla Shekousta Hongkongin lentokentälle. Siinä välissä matkalaukkuni rikkoutui - siitä irtosi kahva. Tein vahinkoilmoituksen luonnollisesti heti lauttayhtiölle ja yhdessä lentokenttävirkailijan kanssa teippasimme kahvan laukkuun niin, ettei se jäisi missään kiinni. Finnair pakotti minut allekirjoittamaan todistuksen, jolla he vapautuivat hajotussyytteiltä, ihan asianmukaisesti.
 |
| Oh, it's broken! |
Lento Suomeen sujui ongelmitta, nukkuen, sillä kone oli puolityhjä eikä vieressäni istunut ketään, joten sain oikaistua jalkani. Helsingissä etsiydyin uudelle lentokentän rautatieasemalle ja hurautin P-junalla Helsinkiin asti, josta vaihdoin Intercityyn kohti Turkua. Kotona olinkin sitten jo ennen kymmentä, mikä oli aika hyvin. VRn aikatauluhaku kertoi, että olisin voinut ottaa I-junan ja vaihtaa Pasilassa, mutta jälkikäteen olin tyytyväinen etten luottanut tuohon, koska P-juna ainakin oli yli 5 min myöhässä lähdöstä - eli juuri sen ajan mikä oli Pasilassa varattu junanvaihtoon.
Noniin, olin siis päässyt yhdeltä reissulta kotiin. Seuraava odottaisi samana iltana - mutta miten lähteä matkaan rikkinäisen laukun kanssa?
