Lähdimme liikkeelle jo lentoa edeltävänä iltana ja majoituimme kentällä Holiday Inniin. Pudotimme auton lentoparkkiin ja huristimme kuljetuksella kentälle luovuttamaan matkatavarat valmiiksi. Istahdimme hetkeksi juomaan kahvilaan ja siinä istuessamme P bongasi lattialta jonkun lompakon. Se osoittautui oululaisen nuoren naisen omaksi, kaikki paperit ja rahat olivat lompakossa sisällä. Jätimme lompakon kahvilan henkilökunnalle, jotka kuuluttivat tyttöä. Googlasin hänet vielä FBstä varmuuden vuoksi ja lähetin viestin. Loman jälkeen sainkin paluupostia, jossa kerrottiin lompakon löytäneen perille omistajalleen. Tosi kiva juttu!
Holiday Inn 2hh.
Seuraavana aamuna hyppäsimme klo 5 shuttleen kentälle ja söimme aamiaisen vasta siellä, koska hotelli veloitti naurettavat 17 e/hlö aamiaisesta. No ei kannata, varsinkin kun tuohon aikaan aamusta oli vain kevyt pikapala tarjolla.
KLMn lento lähti vähän myöhässä, mutta se ei meitä haitannut, koska meillä olisi edessä liki 4 tunnin odotus Amsterdamissa. Odotus sujui kuitenkin yllättävän helposti ja sitten istuimmekin jo Delta Airin koneessa kohti Atlantaa. Olin tälle lennolle ostanut lisämaksulliset Economy Comfort -paikat riviltä 11, joten meillä oli vähän enemmän jalkatilaa ja selkänojakin olisi kallistunut enemmän. Minä en kyllä nukkunut tällä matkalla - sen sijaan katsoin mm. The Butler -elokuvan, joka oli oikein hyvä.
Atlantan vaihtoa Tampan koneeseen jännitimme etukäteen jonkin verran, koska vaihtoaikaa oli vain 1t 35 min ja edessä oli kuitenkin sekä immigration että customs. Economy Comfort -luokasta oli kuitenkin tässä kohti hyötyä; olimme ulkona koneesta heti bisnesluokan matkustajien jälkeen ja käytännössä siis passintarkastuksessa ensimmäisten matkaajien joukossa - jonossa seisoi vain muutama henkilö ennen meitä. Tiukkojen kysymysten (mikä on keskinäinen suhteenne, miksi olette matkalla, kuinka kauan olette ja paljonko teillä on käteistä rahaa) jälkeen olimme valmiita siirtymään matkatavarahihnalle odottamaan laukkuja, jotka seuraavaksi kärräsimme jonkun portin läpi ja uudestaan hihnalle. Tämäkö se oli? Tulli? Just, joo.
Sitten etsiydyimme shuttlejunaan, joka kuljetti meidät concourse F.stä Bhen, josta Tampan kone lähti. Kaikki tämä n 50 minuutissa, niin että meille jäi loistavasti aikaa odotella boardingia.
Tampassa olimme hieman ennen yhdeksää, haimme matkatavarat ja kysyimme neuvoa hotellin sijainnista. Sehän olikin sitten aivan kentällä, pienen yhdyskäytävän päässä. Heitimme tavarat huoneeseen ja palasimme kentän puolelle syömään iltapalaa Burger Kingissä. Vannoimme, että tämä olisi reissun ainut sellainen ravintola, joka on myös Suomessa. Sitten päätä tyynyyn!
Marriot Tampa Airport, double room
Aamulla kävimme kentän puolella aamiaisella ja sitten haimmekin jo Hertziltä automme, jota jouduimme lopulta hieman odottamaan. P ei ollut ollenkaan tyytyväinen saamaansa autoon, mutta lupasi kestää hengissä kaksi päivää Nissan Rogueta (Qashqai). Ajoimme n 2.5 tuntia Fort Myersin Esteroon, jossa pysähdyimme Miromar Outlet Mallissa ensimmäisiä ostoksia tekemässä. Olimme lähteneet matkaan liki tyhjillä matkalaukuilla. Mukana oli vain pakolliset juhlavaatteet risteilylle sekä kengät ja ensimmäisen matkapäivän vaatima varustus. Muutoin olimme päättäneet hankkia kaiken Jenkeistä, koska edellinen kokemuksemme (2012) osoitti sen järkeväksi.
Aamiaista kenttäkahvilassa. Kahvi oli todella hyvää.
St Petersburg Sunshine Skyway Bridge oli vaikuttava näky jo kaukaa
Parin tunnin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Fort Lauderdalea ja Plantation-nimistä kaupunginosaa, jossa hotellimme Holiday Inn Express & Suites sijaitsi. Valitsin Plantationin sijaintinsa vuoksi, siitä oli muutama maili Sawgrass Mills Malliin ja BB&T Centeriin, jossa näkisimme NHL-pelin sekä helppo reitti lentokentälle ja satamaan.
Holiday Inn Express & Suites Plantation
Sijainti oli täsmälleen sanottuna loistava. Naapurissa oli huoltoaseman 7eleven, josta saimme juotavaa huoneeseen. Lisäksi lähellä oli myös toinen ostari, jossa kävimme tepastelemassa. Ja löysimme myös kaipaamamme Five Guys -hampurilaisravintolan kun vähän aikaa etsimme. Navigaattorista ei ollut kovasti hyötyä siinä etsinnässä. Perjantaina kävimme katsomassa kun Pantterit voitti Pirut. Laiskahko peli, mutta kiva kokemus silti.
Sawgrass Mills Mall
Vähän tuli shoppailtua. Ihan vaan vähän.
Värikäs aamiainen Holiday Innissä. Pakko oli maistaa; ihan kamalia!
Alexander Barkov oli yllättävän suurta huutoa Fort Lauderdalessa.
Westfield Broward Mall Plantationissa.
Five Guys Plantation. Herkkua!
Lauantaiaamuna hyvästelimme hotellin ja suunnistimme navigaattorin avulla Fort Lauderdale-Hollywood lentokentälle, jonne jätimme vuokra-auton. Otimme taksin allemme ja suhautimme n 10 min matkan Port Evergladesin satamaan, jossa Oasis of the Seas jo meitä odotti. Risteily läntiselle Karibialle alkaisi myöhemmin iltapäivällä, mutta hetken aikaa odottelimme laivalle pääsyä checkinnin jälkeen suite-hyteille varatulla alueella. Meillä oli Junior Suite, ja tämä olikin oikeastaan ainut etu mitä sille hyttiluokalle normaalista poiketen oli tarjolla. Muut erikoisedut koskivat vain "oikeita" sviittejä.
Pientä härdelliä sisääntulossa - takana näkyy "suites" ovi.
Junior Suitessa riitti tilaa hyvin sekä meille että tavaroille. Myös parveke oli tavallista suurempi, koska hyttimme sijaitsi laivan "hump" osassa, eli siinä mikä pullistuu laidasta yli.
Oasis of the Seas on valmistettu Suomen Turussa, STXn telakalla 2009 ja on maailman toiseksi suurin risteilyalus tällä hetkellä. Sisaralus Allure on joitakin senttejä pidempi - muutoin käytännössä samanlainen. Olimme molemmat olleet laivalla käymässä silloin kun se oli viittä vaille valmis. P on ollut mukana myymässä materiaaleja laivatelakalla, jonka vuoksi saimme yksityiskutsun tutustua laivaan. Jo silloin päätin, että kerran vielä menen käymään. Ja täällä sitä nyt ollaan!
Laivalla on kaikkea; minigolf, kiipeilyseinä (x2), flowraider surffisimulaattori (x2), jäärata, zipline, sisäpuutarha, uima-altaita ja porealtaita, kirjasto, kappeli, kori-/lentopallokenttä, pelisali nuorisolle, lastenkerhot eri ikäisille, kasino, baareja, ravintoloita, karuselli, teatteri, elokuvateatteri, sukellusallas laivan perässä 10 m telineellä, valokuvausstudio, kauppoja ja tekemistä vuorokauden ympäri hengästymiseen asti. Koko ajan voisi olla tekemässä tai syömässä - me valitsimme enemmän rauhallisen tavan ja osallistuimme siihen, mikä sattui kohdalle, hötkyilemättä varsinaisesti mihinkään suuntaan. Loma on meille rentoutumista varten eikä supersuorittamista.
Matkustajia laivassa oli n 6000 mutta se ei oikeastaan missään näkynyt. Suurta jonottamista ei ollut mihinkään, aurikopedin löysi aina, vähintäänkin pienen kiertämisen jälkeen, altaissa oli tilaa samoin kuin ravintoloissa ja palvelu pelasi nopeasti ja ystävällisesti. Paitsi pääruokasalin illallinen oli pettymys palvelultaan. Henkilökuntaa oli kyllä paikalla kuin muurahaisia, mutta meno oli yhtä päätöntä. Jäimme ensimmäisenä iltana paitsi ruokajuomia kokonaan eivätkä muutkaan illat ihan nappeja olleet. Ruuassa ei ollut valittamista - kyse oli enemmän palveluhärdellistä.
Rising Tide -baari nousee ja laskee 5-8 kansien välillä.
Huristelin karusellilla pari kiekkaa. Se ei ole yhtä hauskaa kuin miltä näyttää - näin aikuisena.
Sisäpuutarhassa soitetaan linnunlaulua ja sirkkojen siritystä. Siellä sijaitsee myös mielestämme laivan mukavin baari Trellis ja paras aamiais/lounaspaikka Park Cafe.
Laiva suuntasi kohti Haitia, Jamaikaa ja Meksikoa. Haitin Labadee on laivayhtiön oma yksityisranta-alue, jossa keskitytään ranta-aktiviteetteihin. Kävimme maissa kiertämässä ja antamassa panoksemme paikalliselle taloudelle ostamalla asiaankuuluvat t-paidan ja jääkaappimagneetin. Sitten palasimme takaisin laivalle lounastamaan, koska rannalla tarjottava grilliruoka ei meitä kiinnostanut.
'
Jamaikan Falmouthille emme olleet suunnitelleet mitään erityistä retkeä. Lähdimme käppäilemään satama-alueelta ulos, kiersimme pari korttelia ja totesimme, että tämä oli kyllä tässä. T-paita&magneettiostosten jälkeen hipsimme laivalle nauttimaan auringonpaisteesta altaalla.
Lomamme pääkohteeksi oli jo etukäteen valikoitunut Meksiko. Halusimme päästä Maya intiaanien raunioille ja buukkasimme laivayhtiön kautta retken. Tiedän että se oli varmasti kalliimpi kuin itse järjestettynä, mutta Meksikossa saavuttiin Cozumelin saarelle, josta piti ensin päästä lautalla mantereen puolelle, ennen kuin pääsi bussiin. Laivayhtiön kautta varattuna retkiläisille taattiin, että jos jotain paluumatkalla sattuisi, laiva odottaisi meitä varmasti.
Lauttamatka alkoikin heti aamusta. Satamaan saavuttiin klo 8 ja olimme lautalla Oasiksen vieressä jo 8.15 matkalla kohti Playa del Carmenia, josta bussilla kuljettiin n 50 min Tulumiin, jossa raunioalue sijaitsi. Oppaamme Manuel ja Patricio kertoilivat juttuja jo bussissa ja perillä meille jaettiin kuulokepaketti, jolloin kuulimme kauempaakin mitä opas selitteli. Hassua oli se, että laivalla oli ehkä 10 suomalaista, joista kuusi sattui sitten olemaan samassa retkibussissa vierekkäin. Niitimme mainetta täsmällisyydellämme, kun johdimme kulkua niin bussille kuin perilläkin.
Manuel the Money - tourguide.
Watch out for the lizards!
Raunioalueella oli kamalan kuuma ja kiersimme varjosta varjoon. Rannalla onneksi tuuli vähän, mutta hiki tuli kaikille. Hattu oli hyvä varustus! Raunioalueen sisällä ei ole palveluita mutta heti porttien ulkopuolella oli vessat ja vähän kauempana - lähellä parkkipaikkaa - sijaitsi lukuisia ravintoloita, baareja ja kauppoja.
Takaisin palattiin klo 15 lautalla, joten Playa del Carmenin keskustassa olimme vähän ennen neljää. Meillä oli siis mukavasti aikaa käydä etsimässä wifi, kylmä olut ja ne pakolliset t-paita & magneetti. Vakavasti ottaen jääkaappia täytyy kohta vaihtaa isompaan vain sen takia, että ovi alkaa olla täynnä magneetteja.
Bongasimme tutun lipun rivistöstä.
Shoppailutuokion jälkeen hyppäsimme taksiin ja hurautimme sille laiturille (International pier) jossa Oasis meitä odotti.
Viimeinen risteilypäivä oli meripäivä, jonka vietimme varsin laiskasti altaalla lököillen meri-ilmasta nauttien. Illalla pakkasimme tavaramme ja jätimme ne oven taakse noudettavaksi. Sitä ennen kuitenkin jätimme asianmukaisesti palvelupalkkion Stanley-hyttipalvelijallemme ja lempibaarimikollemme Trellis-baarissa. Muutoin olimme maksaneet palvelupalkkiot etukäteen, koska meillä oli nk My Time Dining -ruokailukonsepti käytössä.
Vähän laivakuvia vielä:
Hissin lattiasta saattoi aina tarkistaa viikonpäivän.
Aamiainen parvekkeella - mikäs sen mukavampaa!
Limupaketin Coke freestyle-masiinasta sai tehtyä mitä kummallisempia limsayhdistelmiä. Tässä Lime-sprite ja lime-lemonade. Väriltään sieltä pahimmasta päästä, mutta maku oli kohtalainen. Ihan kaikista yhdistelmistä ei voi sanoa samaa. Viinilasissa sentään vain valkoviiniä.
Donitsipaikka oli yllättävästi auki aamuseitsemästä yhdeksään. Kuka haluaa dontiseja aamiaiseksi?
Kolmasti hyttisiivooja taiteili meille pyyhe-eläimen. Joka ilta sängylle tuotiin seuraavan päivän ohjelma.
Interaktiivisesta tvstä pystyi seuraamaan reittiä, tarkistamaan tilinsä saldon, lukemaan viestinsä ja tietenkin katselemaan tv-ohjelmia tai elokuvia. Sekä tilaamaan hyttiin tarjoilua.
Zipline jäi kokeilematta, koska siinä P ei arvellut selviävänsä painorajasta ja Mn olisi pitänyt luopua silmälaseista - mikä olisi vienyt puolet huvista.
Kertaalleen söimme oikein ruokaakin hytissä. Hamppa oli mainio, kanapihvi pilalle asti kuivaksi paistettu - jäi syömättä. Cesar-salaatti oli herkullinen, samoin kuin pinaatti-dippi. Jälkiruuat olivat tosi jam-jam-herkkuja!
Disney-piirroselokuvien hahmoja liikkui kuvattavana; Shrek ja Fiona ja muut hahmot, Alex-leijona kavereineen sekä nämä viikinkiveikot.
Vesilentopallo-ottelu henkilökunta vastaan matkustajat.
Tuohonko pitäisi hyppäämällä osua?
Kiipeilyseiniä tällä laivalla on molemmin puolin laivaa.
Toisen puolen Flowrider oli pyhitetty boogie-boardingille, toisella puolella surffailtiin seisten.
Laivanjälki on mahtava!
Kaikki kiva loppuu aikanaan.
Viimeisenä aamuna satuimme saamaan aamiaista Park Cafesta ihan vahingossa: olin tarkistanut että se todella tarjoaa aamiasta, mutta en ollut huomannut, että se myös sulkee ovensa suht aikaisin. Niinpä onnistuimme olemaan viimeisiä asiakkaita, joita palveltiin kun sulkemisaika oli 8.30. Palasimme ruokailtuamme takaisin hyttiin noutamaan käsimatkatavarat ja suoraan sanoen sujuvasti marssimme ulos laivasta, saimme tavaramme, läpi passintarkastuksen ja taksiin. Sujuvan sukkelasti olimme kentällä hakemassa uutta vuokra-autoa.
Auton kanssa sitten sählättiinkin vähän: olin tilannut menomatkalle SUVn ja saimme sen Qashqain, johon P oli pettynyt. Paluumatkalla hän odotti näkevänsä full size auton, mutta meille osoitetussa ruudussa seisoikin porrasperäinen pikkuauto. P urputti kovasti, että tämä on vääränkokoinen - pitäisi olla samaa tyyppiä kuin viereisen ruudun auto. Tungimme laukut kuitenkin peräkonttiin, jonne ne ihme kyllä mahtuivat ja istuimme autoon tutkailemaan navigaattoria. Jota ei sitten löytynytkään! P meinasi menettää hermonsa täydellisesti, mutta M lähti selvittämään asiaa ja niinhän siinä oli käynyt, että automme seisoi viereisessä - siis väärässä - ruudussa. Punainen Lincoln palveli tarkoitustaan loppumatkan mainiosti ja navigaattorikin löytyi.
Ensin nokka kohti Westfield Broward mallia, koska K:lle piti ostaa viimeiset tuliaiset Victorias Secretistä. Samalla päätimme käydä viimeisen kerran Five Guysissä lounaalla. Lounaan - ja äkillisen sadekuuron - jälkeen ajelimme tylsää suoraa Alligator Alleytä poikki Floridan takaisin Esteroon Miromar Outlet Malliin, jossa yöpyisimme Embassy Suites hotellissa aivan ostarin vieressä. Tämä osoittautui taas loistavaksi ratkaisuksi tarpeisiimme, varsinkin kun hotellissa oli illalla kahden tunnin happy hour, jolloin baari oli avoimena asiakkaille ilmaiseksi. Sehän vaan sopi meille!
Ennen illallista Applebee's-ravintolassa (tien toisella puolen - ei tarvinnut ajaa) checkasimme itsemme seuraavan illan lennolle valmiiksi. Kävimme vielä kysäisemässä, josko saisimme myöhäistettyä hotellin check-outia tunnilla - mikä ei ollut kuulemma minkäänlainen ongelma. Free wifi, free parking, free breakfast - ja vielä free pre-dinner drinks, free late checkout ja sijainti ostoskeskuksen vieressä - Embassy suites oli juuri meitä varten!
Seuraavana aamuna pistäydyimme altaalla aamiaisen jälkeen kun odottelimme että ostari aukeaisi klo 11. Tässä olikin hotellin ikävin pointti; altaan kaikki aurinkopedit oli jo varattu vaikkei suurimmassa osassa ollut ihmisiä. Istuskelimme tuoleilla ja nautimme lämmöstä, mutta samalla harmittelimme kanssakulkijoiden asiatonta käytöstä. Altaaseen emme pulahtaneet, sillä se oli lämmitetty eikä olisi siten virkistänyt yhtään! Tunnin pikatäydennysshoppailun jälkeen tungimme loput tavaramme laukkuihin, pakkasimme auton ja kävelimme vielä Applebeesiin lounaalle ennen kuin ajoimme reilun kahden tunnin matkan kentälle.
Teimme vielä tankkauskiepauksen 10 mailia ennen kenttää. Poikkesimme valtaväylältä kohdassa, jossa kerrottiin lähistöllä olevan bensa-asemia. Asema kyllä löytyi, mutta tenkkapoo tuli luottokortin kanssa kun automaatti ei huolinut postinumeroa eikä edelliskertainen 99999 toiminut myöskään. Painelin sisälle asemalle ja puertoricolainen jantteri totesi, ettei tämä ole mikään ongelma - hän avaisi mittarin sisältä ja pyysi palaamaan kassalle maksamaan. Teimme työtä käskettyä ja olimme tyytyväisiä suoritukseemme.
Kentällä meitä odotti vielä yksi härdelli. Käsivaa'alla punnittuna laukkumme olivat mielestämme suht oikean painoisia, mutta baggage dropin setä punnitsi toisen 51lb ja toisen 54lb. Raja oli 50lb, eikä auttanut ensimmäisen laukun kohdalla edes selitys siitä, että meidän rajamme on oikeastaan 23kg, joka on 50,7lb, eli teknisesti ottaen laukkumme oli 136 grammaa yli rajan - käytännössä siis matkalaukkuvyön poistaminen olisi riittävä toimenpide.
No, me levautimme laukkumme uudestaan auki ja tasapainoitimme ne siten, että molemmat painoivat täydellisesti grammalleen - vai mikä väliyksikkö se nyt onkaan - 50 lb. Eipä tarvinnut urputtaa enempää, mutta kulmakarvojaan setä nosteli edelleen vähän mielenosoituksellisesti. Kentän puolella odottelimme portilla rauhassa ja nautimme Tampan lentokentän tarjoamasta wifiyhteydestä, kun porttivirkailija kuulutteli tarjouksen tsekata vielä käsimatkatavarat ilmaiseksi ruumaan - koska kone oli ihan täynnä. Niinpä siirtelimme uudestaan tavaroita ja pääsimme eroon vielä toisesta pikkulaukustakin, mikä helpotti meitä enemmän kuin tarpeeksi.
Tampa-Atlanta ja navigointi Atlantan kentän läpi sujui ongelmitta. Saavuimme kansainväliselle puolelle juuri ennen iltakymmentä ja sitten olikin ongelma kun kaikki ruokapaikat sulkivat ovensa klo 22. Onnistuimme saamaan käsiimme vain kuivat sämpylät ja kolat 25 USDn ryöstöhintaan.
Yölento sujui loppujen lopuksi hyvin: P nukkui aikansa kiukuteltuaan ja M söi, nukkui ja katsoi 12 Years of Slave -leffan. (Hyvä leffa, suosittelen draamasta pitäville.) Amsterdamiin saavuimme etuajassa niin, että pyörimme n 20 min ilmassa ennen kuin saimme laskeutumisluvan. Vielä viimeinen pomppu ja olimme koto-Suomessa. Kodin saavuttaminen vei vielä ongelmattomat pari tuntia.
Muutamia huomautuksia matkan varrelta
Varasin risteilyn suoran RCCLn sivuilta käyttäen Next Cruise Certificatea, jolla saimme 100 USD creditiä laivalla käytettäväksi. Se kului nätisti muutamaan valokuvaan, pariin t-paitaan, magneettiin ja Johnny Rocket-ravintolan maksuun. Jäipä vielä jokunen kymppi maksamistakin. Muutoin meillä oli My Time Dining -konseptin mukainen ruokailu varattuna 19.30 joka ilta ja Premium Drink Package, jolla saimme kaikki limsat, oluet, viinit ja alkoholijuomat, paitsi jotain ihan kalliimpia viinejä/viinoja. Riitti meille mainiosti. P piti huolta että 55 USD hinta tuli täydellisesti hyödynnettyä joka päivä, mutta emme silti olleet koskaan liian humalassa tai krapulassa. Joimme myös runsaasti light-limuja ja pullovettä, joka myös kuului pakettiin.
Kolme erillistä juomaa oli vahingossa veloitettu tililtämme, mutta kun ne huomasin ja niistä valitin, veloitukset kuitattiin nopeasti pois. Muutoin kuin pääruokasalin illallisella emme huomanneet että paketillisia olisi palveltu yhtään huonommin kuin nk. maksavia asiakkaita. Illallisen tarjoilu tökki - syytä emme osaa sanoa, sillä syksyn Navigatorilla meillä oli sama paketti eikä vastaavia ongelmia ollut.
Varauksessa oli muutama ongelma, jotka liittyivät tuon NCC.n käyttämiseen varausvaiheessa ja tekemääni hyttisiirtoon (normaalihytistä Junior Suiteen). Mutta Norjan palvelukeskus sortteerasi ne Miamin toimiston kanssa kuntoon muutamassa päivässä - tokikin parin ärtyneen puhelun jälkeen.
Hyttinä meillä oli Junior Suite, jossa oli liiankin kanssa tilaa meille kahdelle. Mainiosti olisimme mahtuneet normaaliin 2 h parvekehyttiin - mutta toki nautimme tilasta, varsinkin parvekkeella, jossa meillä oli lisätilaa hump-sijainnin vuoksi. Otimme jopa päivänokoset parvekkeen aurinkopedeillä pariin kertaan. Hyttimme oli kannella 8 joka oli sijainniltaan ehdottomasti paras: lyhyt matka ylös ja alas ja suoraan Central Parkin vieressä. Puiston läpi oli huomattavasti miellyttävämpi kävellä kuin pitkiä hyttikäytäviä. UIkoparveke on kuitenkin meille aivan ehdoton vaatimus - parvekenäkymiä oli tarjolla myös puistoon tai kadulle, mutta meille ne eivät ole tarpeeksi.
Näimme laivan iltashow'sta Hairspray-musikaalin, Come Fly With Me -akrobaattiesityksen, Oasis of the Dreams -vesishown sekä senviikkoisen headliner esiintyjän, jota en rehellisesti sanottuna edes muista. Muut esitykset olivat hyviä, varsinkin akrobaatti ja musikaali.
Aktiviteetteihin emme suuremmin osallistuneet. Halutessaan olisi voinut olla joka minuutti tekemässä jotain jossakin päin laivaa. Meistä oli kivaa vain olla ja katsoa ihmisiä, lukea/kuunnella kirjaa ja höpötellä keskenämme.
Olemme nyt käyneet kolmessa laivaluokassa: Genesis (Oasis/ Allure), Freedom (Freedom/ Independence/ Liberty) ja Voyager (Navigator/ Mariner/ Adventure/ Explorer/ Voyager), joista nämä kaksi pienempää luokkaa ovat mielestämme mukavimmat. Oasiksella oli kaikkea enemmän ja isommin, mutta sekä Freedomilla että Navigatorilla oli silti kaikkea tarpeeksi ja intiimimmässä muodossa. Emme toki kieltäytyisi uudesta risteilystä Oasiksellakaan, mutta jatkossa tulemme kyllä valitsemaan pienemmän purkin. Sillä jatkoa seuraa varmasti, sen varmisti ostamamme Next Cruise Certificate!
Seuraavaksi tulossa:
Teatterireissu Tampereelle
Pidennetty viikonloppu Tallinnassa
Kesälomamatka Marmarikseen Turkkiin.
