Risteilyasiakirjat saapuivat pari päivää sitten. Tiedän että risteilymatkusteluun hurahtaa tämän enemmänkin, mutta minulle suunnatonta riemua aiheuttaa matkalaukku-tagien printtaaminen, taitteleminen ja "laminoiminen". Youtubessa löytyy jopa videoita, joilla opastetaan, miten se helpoiten sujuu.
Ensimmäisellä risteilyllämme tägit olivat vielä tarroja, jotka amerikkalainen matkatoimistomme lähetti meille kotiin. Sen jälkeen tarrat muuttuivat maksullisiksi, ilmaiseksi saa vain nämä paperiversiot, joilla kyllä pärjää vallan mainiosti matkan terminaalista laivalle. Jos ei pysty itse printtaamaan, kantajilla satamassa on kyllä lappuja tarjolla.
Joka tapauksessa risteilyasiakirjojen saapuminen ja tägien tulostus on jotenkin konkreettisin piste sille, että risteily todellakin on alkamassa - vaikkakin siihen tätä kirjoittaessani on vielä 45 päivää. Mutta se ei ole paljon se!
Lennämme Lufthansalla Helsingistä Venetsiaan perjantai-illalla myöhään niin että ehdimme olla normaalin työpäivän töissä ja koulussa. Yövymme Venetsiassa, mutta tässä vaiheessa en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että missä. Minulla on kaksi hotellivarusta; toinen kenttähotelli (Crowne Plaza), jonka valintaa puoltaa halvempi hinta, myöhäinen lennon saapumisaika ja hotellipakettiin kuuluva kuljetus satamaan aamulla - tarkemmasta kuljetusaikataulusta ei ole tietoa. Toinen varaus on taas Venetsian keskustan liepeellä olevaan pikkuhotelliin (Ca Doge), jonka valintaa suosii se, että poikkeuksellisesti hotellille pääsee taksilla kentältä, ja itse satamaan kulku on helppoa, koska hotelli väittää sijaitsevansa vain 2 minuutin kävelymatkan päällä satamaan vievältä "people moverilta". Mutta hinta on liki tuplat verrattuna kenttähotelliin.Toisaalta, keskustahotellissa ollessamme ehtisimme ehkä aamusella nähdä jo jotain kaupungista toisin kuin kenttähotellissa, jonka ympäristössä on "ei mitään" Tripadvisorin arvostelun mukaan.
Onneksi ehdin vielä pohtia asiaa kuukauden verran ainakin, ennen kuin pitää tehdä päätös.
Splendour of the Seas on yksi Royal Caribbean Cruise Linesin vanhimmista ja pienimmistä laivoista. Emme ole koskaan olleet risteilijällä, joka olisi näin pieni (vain 264 m pitkä ja vain 2076 matkustajaa), näin vanha (valmistunut jo 1996) ja näin "ulkomaalainen", sillä laiva on rakennettu Ranskassa. Laivan rakenne on myös erilainen; siellä ei ole meille tuttua Royal Promenade ostoskäytävää, vaan keskellä laivaa on laivan korkuinen aukio (Atrium), jonka ympärille ravintolat ja kaupat asettuvat. Uskon silti, että risteilystä tulee mukava, sillä RCCL pitää hyvää huolta laivoistaan ja henkilökunta on kuitenkin yksi suuri osatekijä viihtyvyydessä. Pienempi määrä matkustajia tarkoittaa toivottavasti henkilökohtaisempaa otetta palveluun. Pienempi laiva tarkoittaa myös mielenkiintoisia kohteita: Dubrovnik, Santorini, Kusadasi ja Katakolon. Väliin mahtuu kaksi meripäivää.
Hyttinä meillä on isoin normaali parvekehytti. Ostin (kun halvalla sain) guarantee hytin ja tällä hetkellä meille on osoitettu etuosasta laivaa hytti 7010. Olisin halunnut lisätilaa (ja pisteitä) tarjoavan Junior Suiten mutta ainakaan toistaiseksi kolmen hengen suiteja ei ole vapautunut yhtään myyntiin. Laivalla sinänsä on vielä tilaa, mutta me tarvitsemme hytin, jonka sohva aukeaa vuoteeksi. Pidän silmällä tilannetta edelleen, vaikka risteily kyllä on jo täysin maksettu.
Tämä risteily nostaa meidät RCCLn Platinum tasolta Emeraldiksi, millä ei ole kylläkään suurta merkitystä etujen suhteen. Mutta sitten ollaan jo aika lähellä Diamond-tasoa, joka on merkkipaalu etujen kasvamiselle.
Risteilyn jälkeen jäämme vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi Venetsiaa ihmettelemään ennen sunnuntaiaamun paluutamme Suomeen ja arkeen.
Että tämmöistä tulossa!
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Gumbet, Bodrum, Turkki elokuu 2015
Matkamme Gümbetiin sujui mukavasti, vaikka tällä kertaa teimme pidennetyn matkan lasarettiin. Se katkaisi lomamme normaalin kulun muutamaksi päiväksi, mutta se kokemus on jo miltei unohdettu.
Hotelli oli siis vuodelta 2013 tuttu Club Paloma Apartments, eikä sen suhteen yllätyksiä tullut. Olin etukäteen lähettänyt hotellille viestin, että haluaisimme majoittua sivukadun toisella puolella olevan pikkualtaan ympärille, ja saimme sen mitä pyysimme.
Huoneistomme oli nro 602. Se sijaitsi heti sisäänkäyntiportin pielessä, ensimmäisen rakennuksen 2 kerroksessa. Parvekenäkymä oli altaalle ja vastapäiselle parvekkeelle, joka oli ollut meidän edellisellä kerralla. Huoneistossa oli makuuhuone parivuoteella, olohuone-keittiö kaksine sohvineen ja ruokailupöytineen sekä kylpyhuone, jonka suihku oli walk-in mallia ja onneksi isompi kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa olimme ostaneet aamiaisen, joten huoneistossa teimme vain jotain pientä välipalaa ja säilytimme juomat kylmänä.
Olimme ensimmäisen viikon ainoat suomalaiset koko hotellissa. Toisella viikolla päärakennukseen majoittui toinen suomalainen perhe, mutta heidät näimme lähinnä vilaukselta altaalla ja kotimatkalla bussissa.
Isäntä siis otti kolmen päivän elban paikallisella klinikalla saatuaan jonkun pöpön. Kaksitoista litraa nestettä isoon mieheenkin on paljon, mutta ainakin se auttoi hänet nopeasti tolpilleen ja uudelleen lomamoodiin.
Loma oli ihan täydellisesti lepoa. Kävelimme toki joka paikkaan, paitsi Bodrumin kaupunkiin (jonne menimme dolmuksella 3 ytl/hlö), mutta muuten vain oleskelimme. Aamuisin jäimme yleensä altaalle muutamaksi tunniksi kuuntelemaan äänikirjoja (Komisario Koskinen on uusi suosikkimme, Maria Kallio on tylsääkin tylsempi) ja katselimme miten hollantilaiset ja turkkilaiset lapset jaksoivat iloita vedessä.
Gümbet oli hyvin rauhallinen tänä vuonna. Tuntui että turisteja liikkui lähinnä Bodrumissa iltaisin, muuten missään ei ollut ruuhkaa tai hälinää. Ravintolat ammottivat tyhjyyttään. Me söimme "ulkona" joka ilta samoin kuin useimmat lounaatkin. Suosikkipaikkojamme olivat Gumbet Cafe, Gumbet Kebab, Millennium ja Diver's. Valikoimaa olisi ollut laidasta laitaan ja varsinkin iltaisin mökää riitti ainakin baarikadulla. Illallinen juomineen maksoi halvimmillaan (kebab ja vesi) 15 YTL eli n 5 e ja kalleimmillaan (pihvit ja viini) 100 YTL = n 35 e (kurssi oli 1 e= 2,95 ytl).
Ostosmahdollisuudet Gumbetissä ja Bodrumissa ovat normi-turkkilaiset; feikkituotteita myydään avoimesti; käsilaukkuja, huiveja, koruja, kenkiä ja vaatteita. Tinkimällä voi päästä hyvinkin edullisiin ostoksiin, mutta laatu kannattaa aina tarkistaa. Aitoja myymälöitä kiinteine hintoineen on esimerkiksi Oasis ostoskeskuksessa, jossa on ainakin Gap, Nike yms urheilumerkit, Mark & Spencer ja lukuisia turkkilaisia brändejä, jotka tekevät hyvännäköisiä vaatteita ja kenkiä. Höttölaatua saa markkinoilta halvalla, mutta me olemme jo sen ikäisiä, että maksamme mieluummin vähän korkeamman hinnan ja ostamme sellaisia tuotteita jotka kestävät käyttöä. Löysimme sekä Gumbetin että Bodrumin puolelta kiinteähintaiset "merkkituotteiden häntiä ja viimeisiä kappaleita" myyvät kaupat, johon väittivät joka päivä tulevan jotain uutta. Sieltä teimme muutamia loistavia löytöjä.
Tjareborgista sen verran, että lennot olivat tanskalaisella Jet Timellä, suomalaisen henkilökunnan kera. Ainoastaan paluumatkan kapteeni oli norski (?). Oppaat näimme kentällä rakennuksen ulkopuolella, ja toinen pisti nenänsä sentään bussin sisäpuolelle. Seuraavan kerran tapasimme heidät uudestaan lentokentän check in tiskin jonossa. Sairastumisen lääkäripalvelut tilasimme palvelupuhelimen kautta, ja siellä oli kyllä erinomainen palvelu. Joku soitti joka päivä ja tarkisti tilanteemme. Opas olisi tullut sairaalaan, mutta kieltäydyimme, koska emme kokeneet tarvitsevamme vierihoitoa. Viimeisen kerran palvelupuhelimesta vielä soitettiin kentällä, että olimmehan varmasti saaneet puuttuneen lääkärintodistuksen. Pointsit siitä huolenpidosta Tjareborgille!
Nyt olemme jo pari viikkoa harjoitelleet työmoodia, joten arki alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Sen vuoksi voinkin ihan rauhassa suunnata katseen lokakuulle ja kohti Venetsiasta lähtevää Splendour of the Seas -risteilyämme!
Hotelli oli siis vuodelta 2013 tuttu Club Paloma Apartments, eikä sen suhteen yllätyksiä tullut. Olin etukäteen lähettänyt hotellille viestin, että haluaisimme majoittua sivukadun toisella puolella olevan pikkualtaan ympärille, ja saimme sen mitä pyysimme.
Huoneistomme oli nro 602. Se sijaitsi heti sisäänkäyntiportin pielessä, ensimmäisen rakennuksen 2 kerroksessa. Parvekenäkymä oli altaalle ja vastapäiselle parvekkeelle, joka oli ollut meidän edellisellä kerralla. Huoneistossa oli makuuhuone parivuoteella, olohuone-keittiö kaksine sohvineen ja ruokailupöytineen sekä kylpyhuone, jonka suihku oli walk-in mallia ja onneksi isompi kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa olimme ostaneet aamiaisen, joten huoneistossa teimme vain jotain pientä välipalaa ja säilytimme juomat kylmänä.
Isäntä siis otti kolmen päivän elban paikallisella klinikalla saatuaan jonkun pöpön. Kaksitoista litraa nestettä isoon mieheenkin on paljon, mutta ainakin se auttoi hänet nopeasti tolpilleen ja uudelleen lomamoodiin.
 |
| Risteilyistä ei vaan pääse eroon! Tui cruises Mein Schiff 4 made in Turku! |
 |
| Markkinatarjontaa |
 |
| Bodrumin ostoskujia |
 |
| Aurinkolämpö +54C |
 |
| Efestä sen olla pitää Turkissa! |
 |
| Eikö olekin söötti! |
Loma oli ihan täydellisesti lepoa. Kävelimme toki joka paikkaan, paitsi Bodrumin kaupunkiin (jonne menimme dolmuksella 3 ytl/hlö), mutta muuten vain oleskelimme. Aamuisin jäimme yleensä altaalle muutamaksi tunniksi kuuntelemaan äänikirjoja (Komisario Koskinen on uusi suosikkimme, Maria Kallio on tylsääkin tylsempi) ja katselimme miten hollantilaiset ja turkkilaiset lapset jaksoivat iloita vedessä.
Ostosmahdollisuudet Gumbetissä ja Bodrumissa ovat normi-turkkilaiset; feikkituotteita myydään avoimesti; käsilaukkuja, huiveja, koruja, kenkiä ja vaatteita. Tinkimällä voi päästä hyvinkin edullisiin ostoksiin, mutta laatu kannattaa aina tarkistaa. Aitoja myymälöitä kiinteine hintoineen on esimerkiksi Oasis ostoskeskuksessa, jossa on ainakin Gap, Nike yms urheilumerkit, Mark & Spencer ja lukuisia turkkilaisia brändejä, jotka tekevät hyvännäköisiä vaatteita ja kenkiä. Höttölaatua saa markkinoilta halvalla, mutta me olemme jo sen ikäisiä, että maksamme mieluummin vähän korkeamman hinnan ja ostamme sellaisia tuotteita jotka kestävät käyttöä. Löysimme sekä Gumbetin että Bodrumin puolelta kiinteähintaiset "merkkituotteiden häntiä ja viimeisiä kappaleita" myyvät kaupat, johon väittivät joka päivä tulevan jotain uutta. Sieltä teimme muutamia loistavia löytöjä.
Tjareborgista sen verran, että lennot olivat tanskalaisella Jet Timellä, suomalaisen henkilökunnan kera. Ainoastaan paluumatkan kapteeni oli norski (?). Oppaat näimme kentällä rakennuksen ulkopuolella, ja toinen pisti nenänsä sentään bussin sisäpuolelle. Seuraavan kerran tapasimme heidät uudestaan lentokentän check in tiskin jonossa. Sairastumisen lääkäripalvelut tilasimme palvelupuhelimen kautta, ja siellä oli kyllä erinomainen palvelu. Joku soitti joka päivä ja tarkisti tilanteemme. Opas olisi tullut sairaalaan, mutta kieltäydyimme, koska emme kokeneet tarvitsevamme vierihoitoa. Viimeisen kerran palvelupuhelimesta vielä soitettiin kentällä, että olimmehan varmasti saaneet puuttuneen lääkärintodistuksen. Pointsit siitä huolenpidosta Tjareborgille!
Nyt olemme jo pari viikkoa harjoitelleet työmoodia, joten arki alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Sen vuoksi voinkin ihan rauhassa suunnata katseen lokakuulle ja kohti Venetsiasta lähtevää Splendour of the Seas -risteilyämme!
tiistai 25. elokuuta 2015
Tampere-Seinäjoki Tour
Juuri ennen Turkin matkaa vietetiin vielä kotimaassa kaupunkiviikonloppua. Ensin ajoimme Tampereelle testaamaan uusi Torni hotelli sekä vierailemalla Pyynikin kesäteatterissa. Sitten seuraavaksi yöksi siirryimme Seinäjoelle, jossa sukulaispoika vietti rippijuhlaansa.
Emme olleet koskaan käyneet Pyynikillä, joten sekin oli uusi kokemus. Viikonlopun suunnitelmat selvisivät niin myöhäisessä vaiheessa kuin keskiviikkona, joten riemuni oli suuri kun onnistuin saamaan perjantai-illan esitykseen liput Avioliittosimullaattoriin, joka on ollut tämän kesän hitti Tampereella, Lipunmyyjäkin onnitteli: koko viikon hän oli myynyt ei-oota peruutuspaikkoja kyseleville, ja juuri ennen puhelinsoittoani keskeltä katsomoa riviltä kuusi oli vapautunut muutamia paikkoja. Kävi munkki ja nakki yhtä aikaa!
Saavuimme Tampereelle aika tiukalla aikataululla, kävimme pikaisesti kirjoittautumassa hotellihuoneeseen sisälle ennen kuin lähdimme navigoimaan kohti Pyynikkiä. Navigaattorimme tiesi kyllä reitin, ja osasi kertoa että reitille osuu tietyömaa, mutta ei enää tajunnut että kokonaisia katuja voi olla suljettu. Niinpä teimme ainakin kolme U-käännöstä ennen kuin löysimme oikean suunnan. Mutta saavuimme silti juuri oikeaan aikaan ennen turistibusseja. Tamperelaisten kunniaksi on myös sanottava, että liikenteen ja pysäköinninohjaus Pyynikillä toimi erinomaisesti! Ehdimme jopa nauttia lasilliset ennen esitystä.
Nautimme Avioliittosimulaattorista suunnattomasti, vaikka varsinaissuomalaisina moitimmekin sitä, että joku mynämäkeläinen väitti olevansa turkulainen! Semmoinen ei vaan sovi! Mynäläpeläiset eivät ole turkulaisia. Piste.
Viihdyttävän illan jälkeen pistäydyimme vielä Torni hotellin alakerran ravintolassa syömässä. Ravintola oli aivan täynnä, monia seurueita käännytettiin ovelta ja kerrottiin että 22.15 olisi aikaisintaan tilaa. Meillä oli hyvä tuuri, sillä sisään kirjoittautumisen yhteydessä kysäisimme vastaanottovirkailijalta ravintolan aukioloaikaa, jolloin hän ehdotti pöytävarauksen tekemistä, jonka hän ystävällisesti sitten myös itse kävi tekemässä. Hyvä palvelu!
Meillä siis oli pöytä valmiina, vaikka istuimmekin aika ikävästi suoraan sisäänkäynnin vieressä. Se oli aika levoton paikka, mutta onneksi mukavan rento palvelu ja hyvä ruoka korjasi tilanteen. Aulabaarin puolella soitteli akustinen duo mukavan leppoisaa musiikkia, joten ruokailuhetkemme oli oikein mukava. Sen jälkeen kävimme vielä 24 kerroksen kattoravintolassa tsekkaamassa auringonlaskun (22.32) skumppalasillisen kera, mutta totesimme nopeasti, että ikäraja 18 v näkyi ja kuului. Palasimme siis vielä aulabaariin yksille ennen kuin päädyimme unten maille 21 kerroksen näköalahuoneistoon. Huikea näkymä yli rautatien kohti Näsinneulaa ja Pyhäjärveä.
Aamiainen oli runsas, mutta hälyinen ja meluisa verrattuna Solo hotel Seurahuone Lahteen. Tietysti nyt oli lauantaiaamu verrattuna Lahden arkiaamuun, joten vieraat olivat paljon lapsiperheitä verrattuna työmatkustajiin Lahdessa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten läksimme kävelemään kohti ikkunasta näkyvää toria ihan vaan huvin vuoksi. Puolen päivän pintaan lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea.
Seinäjoesta ei sitten sen kummempaa kommentoitavaa ole; majoituimme taas Vaakunassa ja muutenkin olimme hotellissa lähinnä vain yön, eikä meillä ollut aikaa kaupungillakaan kierrellä johtuen juhlista.
Seuraavaksi kohti Turkkia!
Emme olleet koskaan käyneet Pyynikillä, joten sekin oli uusi kokemus. Viikonlopun suunnitelmat selvisivät niin myöhäisessä vaiheessa kuin keskiviikkona, joten riemuni oli suuri kun onnistuin saamaan perjantai-illan esitykseen liput Avioliittosimullaattoriin, joka on ollut tämän kesän hitti Tampereella, Lipunmyyjäkin onnitteli: koko viikon hän oli myynyt ei-oota peruutuspaikkoja kyseleville, ja juuri ennen puhelinsoittoani keskeltä katsomoa riviltä kuusi oli vapautunut muutamia paikkoja. Kävi munkki ja nakki yhtä aikaa!
Saavuimme Tampereelle aika tiukalla aikataululla, kävimme pikaisesti kirjoittautumassa hotellihuoneeseen sisälle ennen kuin lähdimme navigoimaan kohti Pyynikkiä. Navigaattorimme tiesi kyllä reitin, ja osasi kertoa että reitille osuu tietyömaa, mutta ei enää tajunnut että kokonaisia katuja voi olla suljettu. Niinpä teimme ainakin kolme U-käännöstä ennen kuin löysimme oikean suunnan. Mutta saavuimme silti juuri oikeaan aikaan ennen turistibusseja. Tamperelaisten kunniaksi on myös sanottava, että liikenteen ja pysäköinninohjaus Pyynikillä toimi erinomaisesti! Ehdimme jopa nauttia lasilliset ennen esitystä.
 |
| Huikea näköala 21 kerroksesta |
Meillä siis oli pöytä valmiina, vaikka istuimmekin aika ikävästi suoraan sisäänkäynnin vieressä. Se oli aika levoton paikka, mutta onneksi mukavan rento palvelu ja hyvä ruoka korjasi tilanteen. Aulabaarin puolella soitteli akustinen duo mukavan leppoisaa musiikkia, joten ruokailuhetkemme oli oikein mukava. Sen jälkeen kävimme vielä 24 kerroksen kattoravintolassa tsekkaamassa auringonlaskun (22.32) skumppalasillisen kera, mutta totesimme nopeasti, että ikäraja 18 v näkyi ja kuului. Palasimme siis vielä aulabaariin yksille ennen kuin päädyimme unten maille 21 kerroksen näköalahuoneistoon. Huikea näkymä yli rautatien kohti Näsinneulaa ja Pyhäjärveä.
Aamiainen oli runsas, mutta hälyinen ja meluisa verrattuna Solo hotel Seurahuone Lahteen. Tietysti nyt oli lauantaiaamu verrattuna Lahden arkiaamuun, joten vieraat olivat paljon lapsiperheitä verrattuna työmatkustajiin Lahdessa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten läksimme kävelemään kohti ikkunasta näkyvää toria ihan vaan huvin vuoksi. Puolen päivän pintaan lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea.
Seinäjoesta ei sitten sen kummempaa kommentoitavaa ole; majoituimme taas Vaakunassa ja muutenkin olimme hotellissa lähinnä vain yön, eikä meillä ollut aikaa kaupungillakaan kierrellä johtuen juhlista.
Seuraavaksi kohti Turkkia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)