Gumbet, Bodrum, Turkki elokuu 2015

Matkamme Gümbetiin sujui mukavasti, vaikka tällä kertaa teimme pidennetyn matkan lasarettiin. Se katkaisi lomamme normaalin kulun muutamaksi päiväksi, mutta se kokemus on jo miltei unohdettu.

Hotelli oli siis vuodelta 2013 tuttu Club Paloma Apartments, eikä sen suhteen yllätyksiä tullut. Olin etukäteen lähettänyt hotellille viestin, että haluaisimme majoittua sivukadun toisella puolella olevan pikkualtaan ympärille, ja saimme sen mitä pyysimme.

Huoneistomme oli nro 602. Se sijaitsi heti sisäänkäyntiportin pielessä, ensimmäisen rakennuksen 2 kerroksessa. Parvekenäkymä oli altaalle ja vastapäiselle parvekkeelle, joka oli ollut meidän edellisellä kerralla. Huoneistossa oli makuuhuone parivuoteella, olohuone-keittiö kaksine sohvineen ja ruokailupöytineen sekä kylpyhuone, jonka suihku oli walk-in mallia ja onneksi isompi kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa olimme ostaneet aamiaisen, joten huoneistossa teimme vain jotain pientä välipalaa ja säilytimme juomat kylmänä.

Olimme ensimmäisen viikon ainoat suomalaiset koko hotellissa. Toisella viikolla päärakennukseen majoittui toinen suomalainen perhe, mutta heidät näimme lähinnä vilaukselta altaalla ja kotimatkalla bussissa.

Isäntä siis otti kolmen päivän elban paikallisella klinikalla saatuaan jonkun pöpön. Kaksitoista litraa nestettä isoon mieheenkin on paljon, mutta ainakin se auttoi hänet nopeasti tolpilleen ja uudelleen lomamoodiin.

Risteilyistä ei vaan pääse eroon! Tui cruises Mein Schiff 4 made in Turku!

Markkinatarjontaa

Bodrumin ostoskujia

Aurinkolämpö +54C

 

Efestä sen olla pitää Turkissa!

Eikö olekin söötti!

Loma oli ihan täydellisesti lepoa. Kävelimme toki joka paikkaan, paitsi Bodrumin kaupunkiin (jonne menimme dolmuksella 3 ytl/hlö), mutta muuten vain oleskelimme. Aamuisin jäimme yleensä altaalle muutamaksi tunniksi kuuntelemaan äänikirjoja (Komisario Koskinen on uusi suosikkimme, Maria Kallio on tylsääkin tylsempi) ja katselimme miten hollantilaiset ja turkkilaiset lapset jaksoivat iloita vedessä.

Gümbet oli hyvin rauhallinen tänä vuonna. Tuntui että turisteja liikkui lähinnä Bodrumissa iltaisin, muuten missään ei ollut ruuhkaa tai hälinää. Ravintolat ammottivat tyhjyyttään. Me söimme "ulkona"  joka ilta samoin kuin useimmat lounaatkin. Suosikkipaikkojamme olivat Gumbet Cafe, Gumbet Kebab, Millennium ja Diver's. Valikoimaa olisi ollut laidasta laitaan ja varsinkin iltaisin mökää riitti ainakin baarikadulla. Illallinen juomineen maksoi halvimmillaan (kebab ja vesi) 15 YTL eli n 5 e ja kalleimmillaan (pihvit ja viini) 100 YTL = n 35 e (kurssi oli 1 e= 2,95 ytl).

Ostosmahdollisuudet Gumbetissä ja Bodrumissa ovat normi-turkkilaiset; feikkituotteita myydään avoimesti; käsilaukkuja, huiveja, koruja, kenkiä ja vaatteita. Tinkimällä voi päästä hyvinkin edullisiin ostoksiin, mutta laatu kannattaa aina tarkistaa. Aitoja myymälöitä kiinteine hintoineen on esimerkiksi Oasis ostoskeskuksessa, jossa on ainakin Gap, Nike yms urheilumerkit, Mark & Spencer ja lukuisia turkkilaisia brändejä, jotka tekevät hyvännäköisiä vaatteita ja kenkiä. Höttölaatua saa markkinoilta halvalla, mutta me olemme jo sen ikäisiä, että maksamme mieluummin vähän korkeamman hinnan ja ostamme sellaisia tuotteita jotka kestävät käyttöä. Löysimme sekä Gumbetin että Bodrumin puolelta kiinteähintaiset "merkkituotteiden häntiä ja viimeisiä kappaleita" myyvät kaupat, johon väittivät joka päivä tulevan jotain uutta. Sieltä teimme muutamia loistavia löytöjä.

Tjareborgista sen verran, että lennot olivat tanskalaisella Jet Timellä, suomalaisen henkilökunnan kera. Ainoastaan paluumatkan kapteeni oli norski (?). Oppaat näimme kentällä rakennuksen ulkopuolella, ja toinen pisti nenänsä sentään bussin sisäpuolelle. Seuraavan kerran tapasimme heidät uudestaan lentokentän check in tiskin jonossa. Sairastumisen lääkäripalvelut tilasimme palvelupuhelimen kautta, ja siellä oli kyllä erinomainen palvelu. Joku soitti joka päivä ja tarkisti tilanteemme. Opas olisi tullut sairaalaan, mutta kieltäydyimme, koska emme kokeneet tarvitsevamme vierihoitoa. Viimeisen kerran palvelupuhelimesta vielä soitettiin kentällä, että olimmehan varmasti saaneet puuttuneen lääkärintodistuksen. Pointsit siitä huolenpidosta Tjareborgille!

Nyt olemme jo pari viikkoa harjoitelleet työmoodia, joten arki alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Sen vuoksi voinkin ihan rauhassa suunnata katseen lokakuulle ja kohti Venetsiasta lähtevää Splendour of the Seas -risteilyämme!