Tallinna kesäkuu 2014

Tallinnan miniloma kesäkuussa 2014

Koska K leireili Epsanjan auringossa, päätimme me P:n kanssa keksiä jotain huvitusta. Rajoittunut ajatusmaailmani unohti kokonaan sellaisen mahdollisuuden kuin Gdansk, mikä hetken päästä  harmitti kovasti, ja varasin siis pikaisesti Ikaalisten Matkatoimiston kautta kolmen yön reissun Tallinnaan. Tallinna on aina kiva, mutta olisimme voineet tutustua johonkin uuteenkin paikkaan. Jotenkin vaan ei tullut mieleen!! Miten, sitä en nyt oikein tajua.

Joka tapauksessa päätimme ottaa ilon irti matkasta kuin matkasta, emmekä antaneet kolean säänkään häiritä. Reissu alkoi torstaiaamuna Turusta bussikyydillä (=syy käyttää Ikaalista) suoraan satamaan ja kuskiksi sattui se sama rouva-linja-autonkuljettaja, jonka asiantuntevalla kyydillä olemme pari kertaa ennenkin Tallinnaan matkanneet. Hän pitää yllä napakkaa kuria ja järjestystä, ja huolehtii siitä että ihmiset (jos yhtään kuuntelisivat) tietävät missä ja mihin aikaan bussi on ja mikä on sallittua kuljettaa ja mitä ei. Nyt juuri kun Suomen Tullin alkoholin maahantuontirajoitukset ovat tiukentuneet, oli tämä ansiokkaan perusteellinen selvitys erityisen tärkeää.

Tallink Starilla lahden ylitys sujui yhtä nopeasti ja poistuimme kuski-rouvan ohjeistuksen mukaisesti ensimmäisien matkustajien joukossa suoraan ankaraan kaatosateeseen. Vaikka me emme joutuneet kävelemään kuin parkkipaikalle, jossa auto jo odotteli ja laukkumme sen vieressä, ja siitä lähimmälle taksitolpalle, onnistuimme kastumaan polvia myöten. Sateenvarjot suojasivat vain ylävartaloa.

Sen verran aikaisin olimme hotellilla (Savoy Boutique hotel Tallinn), ettei huoneemme ollut vielä valmis. Pysähdyimme Savoyn viihtyisään aulabaariin Irish Coffeelle ja miettimään. Sataa - hm - ei huonetta vielä - hm - lounasaika - hm - eiku mennään syömään johonki lähelle!

Yritettyämme ensin Drinks!-baariin lounaalle (ei kokkia paikalla) ja käveltyämme toisen baarin/ravintolan läpi (juu ei jäädä tänne) valikoitui seuraava mahdollinen ravintola just oikeaksi paikaksi. Kadulla menu tarjosi kanapastaa 4,90 e, ja se kuulosti siinä vesisateessa todellakin hyvältä. Ja sitä se olikin! St Patricks oli ravintola, jossa jostain syystä emme ole koskaan ennen käyneet, ja ihmettelimme vaan että miksei.

Einehtimisen jälkeen olikin jo kello sitäpaljon, että huoneeseen pääsi. Olimme oikein tyytyväisiä sekä hotellivalintaamme että saamaamme huoneeseen, olkoonkin että huone ei ollut suurensuuri. Vanhoihin rakennuksiin remontoiduissa hotelleissa kun ei oikein koskaan ole mitään standardia. Olimme kuitenkin olleet Savoyssa aikaisemminkin, niin että tiesimme mitä odottaa. Emmekä pettyneet, tälläkään kertaa. Huoneessa odotteli hotellin tervehdys, joka on kyllä miellyttävä ele huomioida palaava asiakas.

Sade taukosi sopivasti iltaa kohden, kun kävelimme ensin aperatiiveille Drinks!-baariin ja sieltä Oopperaan, jossa seurasimme Bajadeer-balettia. Oopperatalo on hienosti restauroitu, jonoja ei muodostunut missään vaiheessa, esitys oli viihdyttävä ja taitava ja ilta siltä osin oikein onnistunut.

Torstai oli myös Futiksen MM-kisojen avajaispäivä. P.n kanssa sovittiin että jatkamme iltaa urheilullisesti (onhan balettikin jonkinlainen urheilusuoritus) eli hotellia vastapäätä oleva irkkubaari oli mukava paikka seurata avajaisia, syödä jotain pientä iltapalaa ja nauttia avajaispelistä. Varsinkin kun viereisessä pöydässä oli joku brassiseurue, jonka eläytyminen oli nähtävyys sinänsä.

Perjantaina satoi edelleen. Emme edelleenkään antaneet sen häiritä lomailuamme, vaan marssimme ensin kioskille ostamaan vuorokausiliput julkisiin kulkuvälineisiin ja sitten hurautuimme trollibussilla Rocca al Mareen. Kiersimme ostoskeskuksen ympäri paljon mistään innostumatta ja palasimme takaisin kaupunkiin. Tarkoituksena oli vielä pysähtyä Kristiine-keskuksessa paluumatkalla, mutta kun vahingossa menimme pysäkin ohi, päätimme että antaa olla - ostari on aina ostari. Sen sijaan sitten lounastimme Kaubamajassa.

Seurasi taas sarjassamme "en maksa vessasta" -ravintolakäynti neuvoa-antavilla. Tihuutti vettä, mutta terassille piti päästä, onneksi löytyi huopia lämmikkeeksi. Toimintasuunnitelmaa pohdittiin hetken ja päätettiin kokeilla seuraavaksi ratikkakyytiä, eli hops kohti Kadriorgin puistoa.

Kylmä alkukesä oli selvästi myöhästyttänyt Tallinnan kaupungin viherosaston toimintaa, koska nyt vasta istutettiin kasveja, joten puisto ei ollutkaan vielä täydessä loistossa, vaan vielä työn alla. Kiersimme puiston mutta sade ei innostanut viipymään pidempään. Kadriorgin linnaan emme tällä kertaa menneet, koska olimme siellä jo talvella käyneet. Silloin vaan päätimme että puistoalue pitää nähdä kesällä, ja se tuli toki tehtyä, mutta pakko sinne on joku kerta OIKEASTI kesällä mennä.

Illalla saimme seurueeseemme vahvistusta, kun T&J saapuivat illan Eckeröllä. Heidän huoneensa oli 6. kerroksessa. Hissi ylsi vain viidenteen, eli siitä piti vielä kiivetä kerros portaita. Huoneesta oli viehättävä kattonäkymä, Sisäpihan puoli oli tietysti rauhallinen, mutta T sanoi että yöllä sade rummutti varsin äänekkäästi peltikattoja.

Viikonloppu sujui kävellen, kävellen ja vielä vähän kävellen. Ilma parani mitä pidemmälle viikonloppu eteni ja sunnuntaina oli jo miltei kesä!

Lauantai-iltana etsimme terassia, jolla olisi lämmittimet, koska halusimme kuitenkin nauttia kuulaasta kesäillasta. Ainoa paikka missä näimme lämmittimiä, oli Raatihuoneen torin terassit. Tiesimme niiden olevan ryöstöhintaisia, mutta päätimme silti antautua rosvottaviksi yhden mojiton verran. Se, mitä kritisoin, on tapa millä ruokalistaan oli kirjoitettu hinnat: oli käytetty sellaista epämääräistä (tunnistamatonta) fonttia, jossa ensimmäinen numero oli lähinnä X, eli tulkittavissa miksi tahansa, tyyliin X,90 e. Vertaileva tutkimus osoitti että X ei voinut olla 1, 2, 4, 5 tai 7. Sen sijaan jäljelle jäivät hinnat 3,90 - 6,90- 8,90 ja 9,90e. Ja oh behold, luonnollisesti hinta sitten oli 9,90 e mikä on kyllä paikalliseen hintatasoon ja drinksun tasoon sekä palvelun tasoon nähden täydellisen ylihinnoiteltu. Nautimme drinksumme huopiin kääriytyneinä lämpölampun alla ja poistuimme maksettuamme täsmälleen laskun osoittaman hinnan. Mahdollinen palvelupalkkio kyllä tasan tarkkaan sisältyi tuohon hintaan. Piste.
Katso siis tulleesi varoitetuksi, jos päätät pistäytyä Raatihuonen torilla terassilla. Lisäksi mainittakoon, että näyttää siltä että taustalla on sama yritys joka ravintolassa, koska kuitissa lukee saman firman nimi, vaikka ravintolat ovat erinimisiä. Ruokaa näytti tulevan myös ristiin ravintolasta toiseen, niin että esim pitsat tehtiin yhtäällä ja juomat tulivat toisaalta.

Savoy Boutique hotellin aamiainen ansaitsee erityismaininnan. Tarjonta on valikoimaltaan tarpeeksi runsas, hyvänlaatuinen ja herkullinen. Nyt oli jopa mansikoita ja kuohuviiniä. Ooh, aamiais-mimosa! Kahvi on kuumaa, vahvaa ja hyvää. Ja tarjoillaan suureen mukiin - miltei kulhoon - suoraan pöytään.

Savoyn asiakaskunta oli varsin kansainvälistä. Kuulimme italiaa, tanskaa, hollantia, englantia, venäjää, suomea ja vielä jotain tunnistamatonta aasialaistakin. Mukaan toki mahtui se suomalainen känniörveltäjäkin, harmillista kyllä.

Paluumatka sujui mutkattomasti. Ostimme juhannukseiksi vasta laivalta viinileilin ja konjakkia ja ne oli helppo kantaa käsissä laivasta ulos. Toiset olivat varustautuneet pro-luokan kärryillä, keissit muovitettuina jne. Viinarahtaus alkaa saada huvittavia piirteitä, kun viranomaiset lisäävät rajoituksia ja suomalaiset keksivät keinoja kiertää ne. En näe varsinaisesti mitään järkeä tässä roudauksessa: ensin olut valmistetaan Suomessa, sitten se roudataan laivalle tai Viroon, josta sen suomalainen ostaa halvemalla ja tuo sitten takaisin Suomeen. Eikö olisi järkevämpää laskea alkoholiveroa ja lisätä sitä kautta kotimaista ostoa, jolloin ne verot jäisivät Suomeen? Hohhoijaa.

Menomatkalla emme ehtineet pysähtyä taukopaikalle lainkaan, koska joku matkustavainen oli niin täsmällinen, että saapui linja-autoasemalle tasan klo 7, kun bussin lähtöajaksi oli ilmoitettu klo 7. Sehän on sinänsä ihan ok, paitsi että kuljettaja ilmoitti ettei voi pitää taukoa, koska pitää laivaankin ehtiä. Ihmettelen vähän, eikö kannattaisi sitten aikaistaa lähtöä. Toki kahden tunnin istuminen Turku-Helsinki välillä ei paljon taukoa minusta kaipaa, mutta kuljettaja on aloittanut matkansa jo kauempaa - ilmeisesti Raumalta asti. Hän olisi taukonsa ansainnut.

Paluumatkalla taukoa pidettiin Teboil Kivihovilla, jossa pääsimme todistamaan korealaista taukojumppaa tai flash-mobia. Kumpi tahansa, se oli viihdyttävä näky!

Ja jos se oli tauko, niin ainakin erilainen kuin suomalaisten, jotka marssivat joko kahville tai syömään. Kuten mekin, eli Heselle, jossa sain elämäni kamalimman kana-hampurilaisen: kuiva sämpylä, vähän salaattia ja kanapihvi. Ei kastikkeen tippaakaan! Tein valituksen välittömästi bussissa netin kautta ja hyvitykseksi olisin saanut hinnan takaisin. Joo, 2 e!

Kotiin mentiin taksilla, joka sekin kyyti oli varsinainen elämys. Taksikuski haisi hieltä niin että autossa oli ikävä olla ja kuittasi matkan kortillani ilman että minun olisi tarvinnut allekirjoittaa mitään. Ja kysymättä mitään, matka menikin luoton puolelle joka seslvisi vasta jälkikäteen luottokorttilaskusta. No just näinhän sen piti mennäkin.

Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Seuraavaksi juhannuksena mökille, mutta se reissu jää varmasti dokumentoimatta yleisön pyynnöstä. Sitten lomalla Marmarikseen ja lokakuussa odottaa Southampton ja Adventure of the Seas!