Seikkailu Biskajanlahdella, osa III
Meripäivät ovat ihania. Toisaalta ne voivat olla ihan kamaliakin, jos sattuu pahempi merenkäynti. Tällä kertaa maanantaipäivä sujahti totuttuun tapaan "johonkin". Emme tehneet mitään ihmeellistä. Kävimme aamiaisella Windjammerissa - no hassle ja kupu tuli täyteen - kävimme jonottamassa jääshow-liput illan esitykseen (onneksi olimme ajoissa liikkeellä, sillä yksi näytös oli jo täynnä), maistelimme erilaisia juomia ympäri laivaa ja harjoittelimme kävelemistä keinuvassa laivassa. Biskajanlahti on tunnettu kovasta merenkäynnistään ja nytkin kyllä tuuli melkoisesti. Henkilökunta toi kaikkiin porraskäytäviin ja kaiteisiin telineitä, joista oli saatavilla hätäapua pahoinvointiin. Me emme onneksi tunteneet oloamme huonoksi, vaikka keikkumisen kyllä tunnisti. Hauskaa oli istua ylhäällä Viking Crown Loungessa ja katsella alas kannelle, jossa uima-altaissa vesi keinui laidan ja toisen ylitse - ja lopulta altaat suljettiin ja tyhjennettiin. Ihmispadoissa istui kyllä väkeä porisemassa koko päivän.
Iltapäivän matineassa oli esiintymässä String Fever sähköviulukvartetti (https://www.youtube.com/watch?v=paAdOI5oFtM) ja se oli koko viikon paras esitys! Sen lisäksi kävimme katsomassa heti perään "Cool art, hot ice" -jääshown. Täytyy jälleen kerran todeta, että on aivan käsittämätöntä, miten niin pienessä kaukalossa ja sellaisessa merenkäynnissä pystyy esiintymään niin sulavasti. Kun normaali-ihmisellä oli vaikeuksia ihan vaan suoraan kävelemisessä! Taitavimmat olivat väliaikaesiintyjät Carl ja Carolina akrobaatit. (tästä youtube-videosta saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kaikkea jäällä voi tapahtua, vaikkakaan juuri tätä esitystä emme nähneet https://www.youtube.com/watch?v=MKQol3Ifwbs)
Illalla oli viikon ensimmäinen Formal Night. Päätimme ottaa pienet tirsat ennen illallista, mutta aikaerosäätämisen vuoksi herätys petti ja tuli niin kiire, että emme ehtineet otattamaan juhlakuvia lainkaan. En muista koska olisimme selviytyneet täydestä unesta juhlakuntoon 20 minuutissa! Illallisen vuoksi missasimme myös mahdollisuuden treffata kapteeni, mikä harmitti suunnattomasti.
Tiistaiaamuna heräsimme Vigossa, Espanjassa.
Vigo on rakennettu rinteeseen ja sen kyllä huomasi! Lähdimme päämäärättömästi kävelemään satamasta kaupunkiin ja koko matka oli rankkaa ylämäkeä. Hiki hatussa puskimme ylöspäin ihaillen sokkeloisia ja kapeita katuja ja heräävää kaupunkia. Emme olleet ymmärtäneet, ettei ennen klo 11 kaupungissa juuri tapahdu mitään. Päivän kävelysaldona 8,6 km. Ilma oli mitä ihanin, n 25 C. Kävelimme lenkkimme, pysähdyimme kerran kahville ja ostamaan jääkaappimagneetit ennen kuin päätimme palata myöhäiselle lounaalle takaisin laivalle. Sataman vieressä on ostoskeskus, jossa löytyi elektroniikkaliikkeen edestä avoin wifi, jonka luonnolliesti hyödynsimme.
Perässämme satamaan Vigossa saapui myös Princess
Satama oli ihan kaupungissa kiinni.
Vigon ylämäkikävelyn alkua.
Iltapäivällä nautimme auringonpaisteesta kannella. Kuten aika moni muukin.
Ihmispata kiehuu.
Kolme pyyheliinaelukkaa viikossa
Espanjan satamat Vigo-Gijon-Bilbao
Cucumber Martini
Illalla istuimme lempibaariksemme viikon mittaan muuttuvassa Champagne -baarissa kun kapteeni pysähtyi ravintolan eteen juttelemaan jonkun kanssa. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja menimme häiriköimään häntä tervehtimällä häntä suomeksi. Kapteeni esitteli seurassaan olevan herran veljekseen ja vaihdoimme muutamia turkulaiskuulumisia. Hetken keskustelun jälkeen kapteeni kysäisi, olisiko meillä jotain tekemistä perjantai-illaksi. Eihän meillä siinä vaiheessa vielä mitään erityistä ollut, jolloin hän kutsui meidät pöytäänsä illalliselle. Laivalla ei lisäksemme kuulemma ole muita suomalaisia. Ohhoohhhoo! Ei tämmöistä oikeasti tapahdu! Kapteenin pöytään kutsutaan normaalisti superkanta-asiakkaita vain ei mitään kaltaisiamme tavallisia Platinum-ihmisiä! Loppuilta sujuikin sitten Liisa Ihmemmaassa Irvikissan sisäisen tyytyävisyyden tyyppisesti virnistellen ja hyvää onneamme ihmetellen.
Keskiviikko 29.10.2014 - Gijon Espanja
Gijon (lausutaan [hihon] noin suurinpiirtein) oli etukäteen satama, josta emme olleet saaneet kovinkaan paljon tietoa, plus se tieto oli kaikki negatiivista. Mietimme pitkään, lähdemmekö laivasta ulos ollenkaan. Onneksi menimme, sillä kaupunki osoittautui mitä viehättävimmäksi. Niin ne taas ovat ihmisten mielipiteet erilaisia.
Satama oli pelkkä teltta keskellä teollisuusaluetta. Seurasimme satamaan tuloa kannelta ja näimme bussien ja taksien kerääntyvän satamateltan ulkopuolelle ja päätimme, että hyppäämme taksiin ja käymme kuitenkin vilkaisemassa kaupunkia. Taksimatkan hinnaksi oli valmiiksi sovittu kiinteä 18 e, eikä sen kanssa ollut mitään häslinkiä.
Tämän Gijon-pisteen eteen taksit ja bussit jättivät turistit.
Kaupungin vanhan osan keskellä oli upea hiekkaranta.
Laskuveden aikaan hiekka houkutteli lenkkeilemään.
Reissun pakollinen kirkkovierailu. Pistimme nenämme ovesta sisään mutta ei pidemmälle, koska P.llä oli shortsit ja se olisi ollut epäsoveliasta sisätiloissa.
Pääostoskadulla oli mukava kävellä. Pysähdyimme kahville ja oluelle. Una serveza por favor!
Paikallinen tilataideteos. Tehty tyhjistä vihreistä viinipulloista.
Titanic tuntui vainoavan meitä Southampton-Gijon-le Havre.
Aidot Titanicin pelastusliivit
Päivän kävelysaldo 8,2 km. Iltapäivällä piipahdimme myöhäisellä lounaalla laivan Johnny Rocket's hampurilaisravintolassa. Se oli ihan ok, mutta ei niin hyvää kuin aikaisemmilla reissuillamme.
Illalla ostimme P:lle kellon, söimme illallista pääruokasalin 5 kerroksen Strauss-ravintolassa, näimme illan shown, josta ei jäänyt pysyviä muistoja ja maistelimme Champagne barin Philipin, Denisin ja Jukonin hienosäätöjä. Miten voi 6 cl alkoholia sisältävä martini maistua vain mustikalta ja ananakselta ja nimenomaan tässä järjestyksessä? Käsittämättömän taitavia ammattilaisia.
Saavutimme Crown & Anchor Platinum tason edellisen reissun jälkeen.
Tällä kertaa saimme asiaankuuluvatn pinssin.
Päälystön esittely.
Mustikka-ananas-martini ja sitruuna-lime-martini.
Seuraavaksi Bilbao, Espanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti