Risteilymme Navigator of the Seas -laivalla suuntautui teknisesti ottaen läntiselle Karibialle. Risteilyn kohteet eivät varsinaisesti olleet kiinnostavia, mutta tässä oli pakko joustaa, koska alkuperäinen risteilymme peruuntui, eikä aikataulupaineista johtuen montaa vaihtoehtoa jäänyt hyödynnettäväksi. Laivayhtiö tarjosi "hintatakuun" vain edeltävälle ja tälle risteilylle, eikä tyttären aikataulu sallinut sitä edeltävää viikkoa, koska lähtö olisi ollut jo perjantaina. Niinpä päätimme, että matka kuin matka, meillä on aina hauskaa, oli kohde mikä tahansa.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli siis ainoa uusi kohde; Grand Cayman. Se on tender-satama, eli kulku tapahtuu yhteysaluksilla, joihin jonottaminen on oma taiteenlajinsa. Tällä kertaa näppärä matkanjärjestäjä ilmoittautui turisti-ilotteluun nimeltä ostosretki, vain sen takia, että sai priority-tender mahdollisuuden. Isäntäkin suhtautui loppujen lopuksi suostuvasisesti, kun kuuli että ainoastaan ensimmäiseen kauppaan on pakko mennä sisälle. Loppujen lopuksi kävi kyllä niin, että kiersimme suurimman osan ostosreissukartalle merkityistä liikkeistä, koska a) ei ollut oikeastaan muutakaan tekemistä ja b) jokainen kauppa tarjosi jonkun edun. Niinpä keräsimme korvikset, käsirenkaan, kolme kaulaketjua, pari amulettiä ja jotain muutakin vielä. Ihan vaan matkamuistoiksi!
 |
| Grand Caymanin rantakatu |
Grand Cayman
Toinen pysähdys oli Falmouth Jamaika, jossa olimme olleet Oasiksella kerran aikaisemmin. Jo silloin palasimme aika ripeästi takaisin aidoin rajatulle satama-alueelle yritettyämme tutustua ensin lähiympäristöön. Mutta se olisi vaatinut enemmän kansalaisrohkeutta ja iholle tarttuvien Jamaica mon -miesten hätistelyä kuin mitä meillä oli. Niinpä istuimme Margaritavillessä hetken (free wifi!), ostimme paketin yli-hinnoiteltua jamaikalaista kahvia ja palasimme laivaan. Sitä ennen kävelimme kuitenkin (vahingossa!) ohi nukkuvan vartiomiehen ja kävimme kuvaamassa laivan ahteria. Herättyään nokosiltaan vartija oli varsin kiukkuinen meille, mutta eihän se nyt meidän vikamme ollut. How should we know!
 |
| Margaritavillen altaalla olisi ollut kiva lököillä |
 |
| Kielletty kuvakulma |
 |
| Turvallinen olo satama-alueella |
Kolmas pysähdys oli laivayhtiön toisella yksityissaarella Labadeessä Haitilla, jossa olimme myös olleet Oasiksen kanssa. Se oli rentouttava rantapäivä.
 |
| Labadeessä ei tarvita yhteysaluksia |
Viikkoon mahtui myös kaksi meripäivää. Merellä voi mm...
 |
| golffata |
 |
| uida ja pulikoida sekä nauttia auringosta |
 |
| katsella luistelunäytöstä |
Viimeisen yön ja matkapäivän jännityksestä vastasi kanssamatkustaja, joka päätti hypätä laidan yli noin klo 11 viimeisenä iltana. Hänen putoamisensa aiheutti Oscar Oscar Oscar (=man overboard) hälytyksen, laivan pysäytyksen, ympärikäännön, pelastusveneiden laskemisen ja kolmen tunnin odottelun kunnes sekä meripelastushelikopteri että rannikkovartioston partio ehtivät paikalle. Luonnollisesti kolmen tunnin pysähdys aiheutti myös myöhästymisen saapumisaikataulussa, joka taas kumuloi järjettömän härdellin, jonotuksen, kiukkua ja sadattelua, etuilua ja lisää sadattelua. Meillä piti olla liki kahdeksan tuntia aikaa tehdä neljän tunnin ajomatka, mutta kun pääsimme ulos laivasta ja autolle vasta noin puolen päivän aikaan, ja siihen lisättiin pakkopysähdys pankissa ja matkalla pikaruokalassa, kävi lopulta niin että olimme kentällä n 25 minuuttia ennen kuin check in sulkeutui. Emme ehtineet pysähtyä tankkaamaan autoa, mutta se lisälasku ei lopulta ollut mitenkään järkyttävä - alle 40USD. Miestä ei koskaan löydetty.
Lento Frankfurtiin sujui meiltä hyvin, samoin kuin vaihto eteenpäin. Tytär oli saanut (muiden suomalaisten matkustajien kanssa) kyydin suoraan koneelta toiselle bussilla, mutta me kiersimme normaalia reittiä maahantulomuodollisuuksien läpi. Onneksi ongelmitta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Seuraavaa reissua odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti