Kaikki loppuu aikanaan, mutta ei vielä kuitenkaan.

Risteilyn 12 yötä kului kuin huomaamatta. Atlantin ylitykseen kuuluu kuusi aikarajan ylitystä, jotka meidän kapteenimme päätti tehdä klo 12 päivällä. Silloin se häiritsi henkilökunnan työrytmiä vähiten ja matkustajienkin oli helpompi hukata tunti päivästä kuin yöunista. Kuutena päivänä klo 11.55 kapteeni siis tuli keskusradion kautta antamaan viiden minuutin mittaisen tilannetiedotuksen "All is well on Allure of the Seas" ja ilmoitti senhetkisen sijainnin. Sen jälkeen hän ilmoitti, että kello on nyt 1 iltapäivällä. Olisi kiva oikeastaan tehdä risteily toiseenkin suuntaan, jolloin saisi päivään tai yöhön tunnin lisää!

Viimeinen päivä merellä sujui totuttuun tahtiin. Seurasimme lukuisia seurueita, jotka yrittiväät tehdä "kaikki loput" yhden päivän aikana. Siksi joka aktiviteettiin näytti olevan jonoa. Valokuvaajia ryntäili paikasta toiseen ikuistamaan viimeisetkin valokuvaamattomat kohteet.

Hyttipalvelijamme hoiti hommansa mallikkaasti

Viimeisen illan nautintoa

Auringonlaskusurffausta risteilijällä!

Me kävimme vielä kerran illallistamassa pääruokasalissa ja hyvästelemässä tarjoilijatiimimme. Vaikka olimme maksaneet palvelumaksut etukäteen, jätimme heille kuitenkin vielä jotain ylimääräistä, ihan vaan sen takia että olimme niin tyytyväisiä. My Time Diningiin kuuluu se, että palvelumaksut on pakko maksaa etukäteen, koska näin varmistetaan että mahdollisesti joka ilta vaihtuva henkilökunta saa sen, mitä heille kuuluu. Ylimääräistä ei siis tarvitse maksaa, ellei halua. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä palvelumaksukulttuuria. Ilmoittaisivat reilusti, että tämä on risteilyn hinta ja sillä selvä. Mutta jenkit on jenkkejä.

Gerard-apulaistarjoilija

Valerie-tarjoilija

Illallisella sattui vielä pieni "episodi": hovimestari tuli kysymään nimiämme. Kun hän sai vahvistuksen, hän napsautti sormiaan ja eteemme ilmestyi Happy Anniversary -kakku kynttilöineen ja tarjoilijat puhkesivat lauluun. Meillähän on hääpäivä vasta syksyllä! Otimme onnittelut kuitenkin iloisina vastaan ja päätimme olla oikaisematta asiaa.

Viimeisenä iltana tavarat odottavat kuljetusta

Olimme pakanneet suurimman osan tavaroistamme jo valmiiksi, niin että pystyimme rauhassa istumaan iltaa loppuun saakka. Pieniä lisätoimenpiteitä aiheutti kuitenkin se, että johtuen Alluren seuraavana päivänä alkavasta telakoinnista oli illalla laivan kaupoissa viimeinen alennusmyynti; suurin osa jäljelläolevasta alkoholista myytiin -50%. Siihen tarjoukseen oli pakko tarttua ja niinpä jouduimme vielä vähän sortteeraamaan tavaroitamme, että saimme lasipullot isoihin matkalaukkuihin.

Vappuaamuna saavuimme siis Barcelonaan. Kävimme rauhassa aamiaisella, jonka jälkeen kiersimme vielä ulkokannelle katsomaan maisemia. Yllättäen jouduimme keskelle rakennustyömaata; telakointivalmistelut oli jo aloitettu ja työmiehet peittivät kantta suojapahveilla. Ilmiselvästi työjärjestys oli välimerellinen; ensin aloitetaan työt ja vasta sitten estetään ulkopuolisten pääsy alueelle. Hopsan!

Tätä nostokurkea ei useinkaan näe avattuna.

Poistuimme hytistä tavaroinemme noin puoli yhdeksältä ja siirryimme meille osoitettuun odotusaulaan. Meidän olisi pitänyt poistua laivasta vasta 9.15 mutta jo siinä vaiheessa jonotusnumerot osoittivat että me voisimme lähteä. Istuimme silti hetken, ihan vain koska emme uskoneet että laivasta poistuminen voisi sujua niin sutjakkaasti. Mutta se oli kyllä todellakin yksi sujuvimmista; lähdimme kävelemään rauhalliseen tahtiin, pysähdyimme kymmeneksi sekunniksi näyttämään EU-passejamme, matkatavarat olivat jo odottamassa, suoraan taksille ja matkaan. Koko proseduuriin kului maksimissaan 10 minuuttia. Niinpä olimme Barcelonan hotellissamme heti yhdeksän jälkeen.