Sujuvat satamamuodollisuudet

Luovutimme siis auton pois, hyppäsimme taksiin ja suuntasimme satamaan kellon ollessa noin 1 iltapäivällä. Matka FLLn kentältä Port Evergladesiin ei kestä 10 minuuttia kauempaa, ja kun tällä kertaa ei tarvinnut edes säätää kuskin hinnoittelun kanssa (mittari päällä asiallisesti, muistaakseni 16USD + tippi eli 20 USD oli kohtuullinen yhteishinta neljästä matkatavarasta kuitenkin), niin olimme satamassa rivakasti.

Ensin jätimme matkatavarat kantajille käsibagaasia lukuunottamatta. Sitten sisälle jonoon, asetu! Jono turvatarkastukseen luikerteli lähtöhallissa siksakkia, mutta eteni mukavasti ja leppoisasti, ja sen jälkeen ilmoittautumistiskille. Siinä vaiheessa tarvitaan a) passit, b) set-sail passit eli laivaliput allekirjoitettuna ja c) luottokortti jolla meinaa taata laivaostoksensa. Periaatteessa tilin voisi avata käteis-talletuksella, mutta luottokortti on kyllä ehdottomasti helpoin. Ekalla kerrallahan (2012) meillä oli jotain sählinkiä kun S-pankin Visa lakkasi toimimasta ensimmäisen matkapäivän jälkeen, mutta tällä kertaa se toimi moitteetta - kuten ensimmäistä lukuunottamatta kaikilla muillakin kerroilla. Virkailija keskittyi johonkin muuhun kuin meihin, niin että emme koskaan saaneet esim. WOW-kortteja, mutta emme varsinaisesti niitä kaivanneetkaan.

* * * **

Taisin unohtaa mainita yhden kuriositeetin Norwegianin check-in tilanteesta Helsingissä. Printtasimme asianmukaisesti matkalaukkutägit ja jonotimme itsepalvelu-matkatavara-drop-off hihnalle. Siinä seisoi virkailija, bongasi kohteeksemme USA ja pyysi meitä luokseen näyttämään passit. Meillähän oli siis vain menolennot, tietenkin. Hän kysyi, että millä meinaamme tulla takaisin. Selitin, että laivalla, jolloin hän halusi nähdä matkalippumme. Jälkikäteen vasta huomasin, että RCIn matkalipussa ei itse asiassa lue lainkaan reittiä, vain laiva, hytti ja kesto. Mutta ei hän sen kummempaa kuitenkaan kysellyt, vaan otti laukkumme kiltisti vastaan.

* * * * *

Tämä RCIn virkalija ei taas leimannut meitä lainkaan ulos maasta. Tai itseasiassa; emme nähneet minkäänlaista viranomaistiskiä. Niin että jenkkiviranomaisten silmissä taidamme edelleen olla Jenkeissä... Toivottavasti tästä ei tule jossain vaiheessa ongelmaa.

Pysähdyimme vielä laivankuva-potrettiin ja sitten jo marssimme laivaan. Koko hommaan meni vajaa puoli tuntia, josta todella turvatarkastusjonossa suurin osa. Sujuvaa! Jenkit todella osaavat massojen liikuttamisen.

Koska mikään kunnon risteily ei ala salaattia syömällä, etsiydyimme lähimpään baariin (Boleros) ja pyysimme perinteiset. Cosmopolitan, skool hyvälle risteilylle!