Inmeellinen Intia

Ehdin olla kotona tasan 24 tuntia, kun jo olin seuraavaan kohteeseen matkalla. Ihan näin ripeää vaihtoa lomalta työhön en olisi halunnut tehdä, mutta joskus näin käy, ja sillä selvä. Olihan siinä kuitenkin aikaa purkaa laukut, pestä tarvittavat vaatteet, etsiä työssä tarvittavat tamineet ja pakata uudestaan. Työmatkalla tarvitsee kuitenkin vähemmän ja erilaista tavaraa, enkä sitä paitsi olisi reissussa kuin viikon.

Työmatkoja ei myöskään pysty (tai ole tarve) suunnitella samalla tavalla kuin lomamatkoja. Lennot valikoituvat useimmiten enemmän aikataulun kuin pelkän hinnan perusteella, hotellit sen mukaan missä on sopimuksia ja eikä kohteessa yleensä ole kovin paljon ylimääräistä aikaa. Tällä kertaa onnistuin saamaan aikatauluun mahtumaan yhden vapaapäivän, kun paluulento lähtisi vasta puolen yön jälkeen.

Lensin Turku-Tukholma-Frankfurt-Chennai. Lähdin aamulla kotoa viiden jälkeen ja perillä olin paikallista aikaa puolen yön jälkeen (2½tuntia aikaeroa). Lento sujui mukavasti, pitkällä lennolla minulla oli jopa runsaasti tilaa, koska vieressäni ei istunut ketään. Henkilökohtaisesti pidän Lufthansasta. Se on vielä toistaiseksi vanha, kunnon lentoyhtiö, jossa economyn palvelutkin ovat hyvät.

Lentokentällä oli puolilta öin vielä täysi tohina päällä. En tiedä nukkuuko tämä kaupunki koskaan!

Majoituin Hilton Chennaihin, ja Hiltonin virkailija oli minua vastassa kentällä ohjaten minut omaan autooni. Kuljettaja otti matkatavarani, antoi pullon vettä ja kymmenessä minuutissa olimme hotellissa. Pääsin nopeasti huoneeseeni, mutta matkatavaroita jouduinkin sitten odottelemaan jonkin aikaa, koska ne oli lähetetty jonnekin väärään huoneeseen!

Hauska yhteensattuma: lentokoneessa istuin 4 hengen penkkirivillä, jossa viereinen paikka oli tyhjä, mutta sen toisella puolella oli saksalainen pariskunta. He osuivat Hiltonissa tiskille kanssani yhtäaikaa, vaikka tulimme kummatkin omalla autokuljetuksella.

Viikko hurahti töitä tehden. Kävimme kertaalleen syömässä ulkona työtovereiden kanssa, muutoin pysyttelimme hotellilla. Kaupungille ei voi oikein lähteä yksinään iltapimeällä, eikä hotellin ympäristössä ole juuri mitään. Kaupunkiin rakennetaan metroa, jonka pysäkki tulee olemaan suoraan Hiltonin kohdalla. Se antaa ihan erilaiset mahdollisuudet liikkua ilman kuljettajaa jatkossa. Ehkä jo kolmen vuoden päästä!

 Ala-aulan kahvilan taidonnäytteitä. En tiedä miltä maistuu!

Liikenne on suomalaisittain kaaosmaista. Varsinkin auton torvien tööttäily on huvittavaa. Siihen jopa kehotetaan!

Pääsin ostoksille lauantaiaamuna, kun lentoni lähti vasta myöhään illalla. Intiasta tuon aina huiveja, koska niissä on runsas, värikäs valikoima. Olen ollut varsin tyytyväinen tähänastisiin ostoksiini. Tämä oli neljäs työmatkani Intiaan.

Ehdin myös lökötellä ilta-auringon lämmössä hotellin kattoterassin uima-altaalla ja nauttia hyvinansaitun oluen.

Kingfisher maistuu Intiassa. Suomessa se ei ole ollenkaan juotavaa! Kummallista.

Illan pimetessä kävin vielä Cabanassa syömässä (länsimaista) ruokaa, ennen kuin lähdin kentälle ja kohti kotia.

Hilton Chennain viehättävä cabana-alue.