Meillä oli normaali parvekehytti, merenpuoleisella parvekkeella. Parvekenäkymänsä kun pystyy valitsemaan: puistoon (Central Park), kadulle (Broadway) tai merelle (Ocean view). Ikkunahytti-kategoriasta löytyy vielä sisäkatu (Royal Promenade). Me halusimme merinäköalan, varsinkin näin kun oli pitkästä risteilystä kyse. Laiva on niin iso, että tunne merellä olemisesta häviää. Ikään kuin olisit isossa ostarissa. Lisäksi sisäpuolen parvekkeilta näkee suoraan vastapäisille parvekkeille (ja hytteihin), että pitäisi osata suhtautua yksityisyyteen toisella tavalla.
Hytissä oli tilaa mukavasti kahdelle, vaikka Genesis-luokan laivojen hytit ovatkin pienempiä kuin Freedom/Voyager-luokassa. Sängyt saa halutessaan erotettua kahdeksi n 90 cm levyiseksi. Sohvasta saisi levittämällä vuoteen 1-2 lapselle. Joissakin hyteissä on myös seinästä aukeavia sänkyjä nk. pullman-beds.
Kylppärissä pääsee eniten ruotsinlaivafiilikseen, sen verran tuttu suhahdus pöntöstä vedettäessä kuuluu. Suihku on suhteellisen pieni kapseli, mutta helpottaa kun siinä on lasiovi eikä verhoa.
Hyttipalvelijamme värkkäsi useasti pyyheliinoista kivoja hahmoja. Osa oli helpommin tunnistettavia kuin toiset. Me muistimme häntä tasaiseen tahtiin (ei joka ilta) 5USD tipillä, ja meistä tuntui että se innosti häntä tekemään enemmän kuin normaalisti. Oasiksella (2014) viikon risteilyllä tuli 3 pyyheliinaeläintä. Hyttipalvelijamme siivosi hytin aamulla ja kävi illalla vielä tarkistamassa, että kaikki on mallillaan. Meillä ei ollut valittamista palvelussa, ja muistimmekin häntä siis hieman runsaammalla palvelurahalla.
Parvekkeemme oli mukavan kokoinen, vaikkei meillä tällä kertaa ollutkaan badenbadenia. Oli vain pöytä ja kaksi tuolia. Pöydällä mahtui hyvin nauttimaan välipalaa, jota toimme Central parkin Park Cafesta. Tällä kertaa emme tilanneet huonepalvelusta mitään, vaan kävimme itse hakemassa. Huonepalvelun tippi on ainoa, mikä ei kuulu automaattisesti veloitettaviin palvelumaksuihin. Siksi on suotavaa muistaa antaa muutaman taalan tippi tarjoilijalle, vaikkakaan ei pakollista.
Hytin valitsemisesta jenkit ovat tehneet liki taidelajin. Pitää miettiä, haluaako maksaa sviitin tuomista etuoikeuksista (priority boarding, priority seating, concierge lounge), hyödytkö parvekkeesta tarpeeksi (näkymä puistoon/kadulle/merelle), väliovellisuuden tuomat edut/haitat on huomioitava, sekä sijainti (nk. hump-on halutuin koska parveke on silloin isompi. Lisäksi huomioi mitä on hytin ylä/alapuolella tai välittömässä läheisyydessä.). On sellaisia, jotka haluavat halvimman sisähytin, "koska hytissä vain nukutaan ja vaihdetaan vaatteet". Ja sellaisia, jotka kokevat sisähytin klaustrofobisuutta lisäävänä.
Valitsin parvekehytin tarkoituksella kerroksesta 8, koska halusin olla Central Parkin läheisyydessä. Arvasin, että Park Cafen ja Trellis-baarin läheisyys osoittautuisi hyväksi. Lisäksi tykkäsin (Oasiksella) kävellä iltaisin puiston läpi mieluummin kuin hyttikäytävää myöten. Hyttimme sijaitsi myös suht lähellä hissiaulaa, joten pitkää matkaa ei joutunut kävelemään. Väliovellisuus oli miinus, vaikka hyttinaapurimme olivatkin siivoa ja hiljaista porukkaa (amerikkalainen kuusikymppinen pariskunta). Heräsimme kuitenkin suurinpiirtein joka aamu siihen, kun heidän puhelimensa soi klo 7 ilmoitukseksi, että aamukahvi oli matkalla. Toisaalta he varmaan heräsivät joka puolenyön maissa siihen, kun me palasimme hyttiimme.
Jotkut valittavat esim., että Windjammerin alapuolella on äänekästä. Toiset valittavat jos vastapäätä osuu olemaan henkilökunnan käytävä tai sosiaalitila. Herkkäunisten kannattaa varautua häiriöihin korvatulpilla.
Joka tapauksessa me olimme siis valintaamme tyytyväisiä. Varsinkin kun kyse oli siis nk. guarantee-hytistä, jonka sijainti tuli meille yllätyksenä. Tällä kertaa positiivisena sellaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti