Ei meil mittää syötävää olis?

Leipä miehen tiellä pitää ja silleen.

Ruoka on matkailun kohokohtia. Risteilyllä ei pääse laihtumaan, mutta lihoakaan ei tarvitse, sillä liikuntaa saa halutessaan tarpeeksi. Me otimme enimmäkseen rennosti, mutta ehdimme käydä salilla muutamaan kertaan. Tosin ensimmäinen kerta oli lähinnä katastrofaalinen, sillä crosstrainerin pomppiva tyyli yhdistettynä tuolloin enemmän kuin yleensä keikkuvaan laivaan sai  molemmille aikaan voimakkaan pahoinvoinnin, joten se treeni jäi lyhyeen. Seuraavalla kerralla ymmärsimme lämmitellä kuntopyörällä, joten homma oli jo huomattavasti helpompaa.

Jotta ei laihtumaan pääsisi, niin vakuutettakoon että söimme erinomaisen hyvin. Tällä kertaa jätimme väliin niin maksulliset ravintolat (Chops grills, Solarium Bistro, 150 Central Park, Rita's Cantina, Johnny Rockets, Giovanni's Table, Vintages, Izumi, Cupcake cupboard ja Starbucks) kuin huonepalvelunkin tarjonnan, joka sinänsä on maksuton, paitsi puolenyön ja aamuviiden välillä. Sen sijaan söimme aamiaista vuoron perään Windjammerissa ja Park Cafessa tai Solariumissa samoin kuin lounasta sekä illallistimme yhtä iltaa lukuunottamatta aina Adagio pääruokasalissa. Ruoka jakaa mielipiteitä, koska maut ovat yksilöllisiä, mutta me  olimme pääsääntöisesti tyytyväisiä. Ainoastaan kerran kävi niin, että pääruokani vaihdettiin kesken ruokailun. 

Se ainoa kerta, jolloin emme syöneet pääruokasalissa, oli Malagan satamapäivä. Silloin nautimme auringosta niin pitkään, että skippasimme varatun pöytävarauksemme tarkoituksella ja piipahdimme Windjammerissa. Viereiseen pöytään istui pariskunta, joka levitti pöytäliinan eteensä ja kaivoi repusta kokistölkit. Että silleen. 

Pääruokasalin valikoima oli riittävän vaihteleva ja runsas. Erityisesti meitä aikaisemminkin matkustaneita ilahduttivat ne ylimääräiset päivät, jolloin ruokalista oli tavanomaisen viikon risteilyn listaan nähden uusi. Tarjoilijamme kertoi, että jotkut menuista olivat hänellekin täysin uusia, joihinkin hän taas oli törmännyt jollain muulla laivalla. 

Angus beef sliders

Baklava & pistachio ice-cream

Feta cheese & tomato salad

Classic cesar salad

Salad Nicoise

Lobster tails

Pannacotta (?)

Baked Alaska

Ylimitoitettu jälkiruoka-kavalkadi

Lasagne

Smoked salmon salad

Beef stroganof

Garlic Tiger Shrimp

Roast beef salad

Feta salad

Dessert sampler

Spinach dip

Escargot Bourgogne

Meillä oli nk. My Time Dining, mikä käytännössä tarkoittaa, että pystyy itse määrittelemään oman ruokailuaikansa erikseen joka päivälle. Meille olin tehnyt joka illalle varauksen samaan aikaan. Ero "traditional dining"-vaihtoehtoon onkin lähinnä se, että MTD tarjoaa enemmän mahdollisuuksia omaan pöytään. Perinteinen kattaus (6.00 ja 20.30) sisältää yleensä sen, että toisilleen tuntemattomia kahden hengen seurueita laitetaan 6-8 hengen pöytään. Not my kind of dining, thanks. Ruokalistassakin on ihan tarpeeksi käännettävää englannista/ranskasta suomeksi, saati sitten että pitäisi smalltalkata vieraiden ihmisten kanssa. Jenkkimeininkiä, johon suomalainen ei taivu. Mutta eipä näytä taipuvan enemmistö muistakaan kansallisuuksista, ei edes jenkit itse. Uusille laivoille (Anthem & Quantum etc) onkin lanseerattu Dynamic Dining, jossa vaihdetaan niin ruoka-aikaa kuin ravintolaakin, mutta en tiedä sen käytännön toteutuksesta sen enempää.

Ravintolakokemuksena osaan arvostaa pääruokasalia silloin, kun tarjoiluhenkilökunta pysyy illasta toiseen samana ja on alunperinkin hyvä (=töittensä tasalla). Pieni keskustelu päivän tekemisistä tutun tarjoilijan kanssa piristää kummasti iltaa. Yksilöllisten tarpeiden huomioiminen & muistaminen on ehdottomasti plussaa! Meillä oli tuuria tässä suhteessa; ensimmäisenä iltana osuimme Valerien pöytään johon pyysimme päästä sen jälkeen joka ilta. Yhtä katastrofi-iltaa lukuunottamatta toivemme toteutuikin: Valerien pöytä kahdelle klo 18.30.