keskiviikko 26. elokuuta 2015

Venice in my mind

Risteilyasiakirjat saapuivat pari päivää sitten. Tiedän että risteilymatkusteluun hurahtaa tämän enemmänkin, mutta minulle suunnatonta riemua aiheuttaa matkalaukku-tagien printtaaminen, taitteleminen ja "laminoiminen". Youtubessa löytyy jopa videoita, joilla opastetaan, miten se helpoiten sujuu.

Ensimmäisellä risteilyllämme tägit olivat vielä tarroja, jotka amerikkalainen matkatoimistomme lähetti meille kotiin. Sen jälkeen tarrat muuttuivat maksullisiksi, ilmaiseksi saa vain nämä paperiversiot, joilla kyllä pärjää vallan mainiosti matkan terminaalista laivalle. Jos ei pysty itse printtaamaan, kantajilla satamassa on kyllä lappuja tarjolla.

Joka tapauksessa risteilyasiakirjojen saapuminen ja tägien tulostus on jotenkin konkreettisin piste sille, että risteily todellakin on alkamassa - vaikkakin siihen tätä kirjoittaessani on vielä 45 päivää. Mutta se ei ole paljon se!

Lennämme Lufthansalla Helsingistä Venetsiaan perjantai-illalla myöhään niin että ehdimme olla normaalin työpäivän töissä ja koulussa. Yövymme Venetsiassa, mutta tässä vaiheessa en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että missä. Minulla on kaksi hotellivarusta; toinen kenttähotelli (Crowne Plaza), jonka valintaa puoltaa halvempi hinta, myöhäinen lennon saapumisaika ja hotellipakettiin kuuluva kuljetus satamaan aamulla - tarkemmasta kuljetusaikataulusta ei ole tietoa. Toinen varaus on taas Venetsian keskustan liepeellä olevaan pikkuhotelliin (Ca Doge), jonka valintaa suosii se, että poikkeuksellisesti hotellille pääsee taksilla kentältä, ja itse satamaan kulku on helppoa, koska hotelli väittää sijaitsevansa vain 2 minuutin kävelymatkan päällä satamaan vievältä "people moverilta". Mutta hinta on liki tuplat verrattuna kenttähotelliin.Toisaalta, keskustahotellissa ollessamme ehtisimme ehkä aamusella nähdä jo jotain kaupungista toisin kuin kenttähotellissa, jonka ympäristössä on "ei mitään" Tripadvisorin arvostelun mukaan.

Onneksi ehdin vielä pohtia asiaa kuukauden verran ainakin, ennen kuin pitää tehdä päätös.

Splendour of the Seas on yksi Royal Caribbean Cruise Linesin vanhimmista ja pienimmistä laivoista. Emme ole koskaan olleet risteilijällä, joka olisi näin pieni (vain 264 m pitkä ja vain 2076 matkustajaa), näin vanha (valmistunut jo 1996) ja näin "ulkomaalainen", sillä laiva on rakennettu Ranskassa. Laivan rakenne on myös erilainen; siellä ei ole meille tuttua Royal Promenade ostoskäytävää, vaan keskellä laivaa on laivan korkuinen aukio (Atrium), jonka ympärille ravintolat ja kaupat asettuvat. Uskon silti, että risteilystä tulee mukava, sillä RCCL pitää hyvää huolta laivoistaan ja henkilökunta on kuitenkin yksi suuri osatekijä viihtyvyydessä. Pienempi määrä matkustajia tarkoittaa toivottavasti henkilökohtaisempaa otetta palveluun. Pienempi laiva tarkoittaa myös mielenkiintoisia kohteita: Dubrovnik, Santorini, Kusadasi ja Katakolon. Väliin mahtuu kaksi meripäivää.

Hyttinä meillä on isoin normaali parvekehytti. Ostin (kun halvalla sain) guarantee hytin ja tällä hetkellä meille on osoitettu etuosasta laivaa hytti 7010. Olisin halunnut lisätilaa (ja pisteitä) tarjoavan Junior Suiten mutta ainakaan toistaiseksi kolmen hengen suiteja ei ole vapautunut yhtään myyntiin. Laivalla sinänsä on vielä tilaa, mutta me tarvitsemme hytin, jonka sohva aukeaa vuoteeksi. Pidän silmällä tilannetta edelleen, vaikka risteily kyllä on jo täysin maksettu.

Tämä risteily nostaa meidät RCCLn Platinum tasolta Emeraldiksi, millä ei ole kylläkään suurta merkitystä etujen suhteen. Mutta sitten ollaan jo aika lähellä Diamond-tasoa, joka on merkkipaalu etujen kasvamiselle.

Risteilyn jälkeen jäämme vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi Venetsiaa ihmettelemään ennen sunnuntaiaamun paluutamme Suomeen ja arkeen.

Että tämmöistä tulossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti