Tampere-Seinäjoki Tour

Juuri ennen Turkin matkaa vietetiin vielä kotimaassa kaupunkiviikonloppua. Ensin ajoimme Tampereelle testaamaan uusi Torni hotelli sekä vierailemalla Pyynikin kesäteatterissa. Sitten seuraavaksi yöksi siirryimme Seinäjoelle, jossa sukulaispoika vietti rippijuhlaansa.

Emme olleet koskaan käyneet Pyynikillä, joten sekin oli uusi kokemus. Viikonlopun suunnitelmat selvisivät niin myöhäisessä vaiheessa kuin keskiviikkona, joten riemuni oli suuri kun onnistuin saamaan perjantai-illan esitykseen liput Avioliittosimullaattoriin, joka on ollut tämän kesän hitti Tampereella, Lipunmyyjäkin onnitteli: koko viikon hän oli myynyt ei-oota peruutuspaikkoja kyseleville, ja juuri ennen puhelinsoittoani keskeltä katsomoa riviltä kuusi oli vapautunut muutamia paikkoja. Kävi munkki ja nakki yhtä aikaa!

Saavuimme Tampereelle aika tiukalla aikataululla, kävimme pikaisesti kirjoittautumassa hotellihuoneeseen sisälle ennen kuin lähdimme navigoimaan kohti Pyynikkiä. Navigaattorimme tiesi kyllä reitin, ja osasi kertoa että reitille osuu tietyömaa, mutta ei enää tajunnut että  kokonaisia katuja voi olla suljettu. Niinpä teimme ainakin kolme U-käännöstä ennen kuin löysimme oikean suunnan. Mutta saavuimme silti juuri oikeaan aikaan ennen turistibusseja. Tamperelaisten kunniaksi on myös sanottava, että liikenteen ja pysäköinninohjaus Pyynikillä toimi erinomaisesti! Ehdimme jopa nauttia lasilliset ennen esitystä.

Nautimme Avioliittosimulaattorista suunnattomasti, vaikka varsinaissuomalaisina moitimmekin sitä, että joku mynämäkeläinen väitti olevansa turkulainen! Semmoinen ei vaan sovi! Mynäläpeläiset eivät ole turkulaisia. Piste.

Huikea näköala 21 kerroksesta

 Viihdyttävän illan jälkeen pistäydyimme vielä Torni hotellin alakerran ravintolassa syömässä. Ravintola oli aivan täynnä, monia seurueita käännytettiin ovelta ja kerrottiin että 22.15 olisi aikaisintaan tilaa. Meillä oli hyvä tuuri, sillä sisään kirjoittautumisen yhteydessä kysäisimme vastaanottovirkailijalta ravintolan aukioloaikaa, jolloin hän ehdotti pöytävarauksen tekemistä, jonka hän ystävällisesti sitten myös itse kävi tekemässä. Hyvä palvelu!

Meillä siis oli pöytä valmiina, vaikka istuimmekin aika ikävästi suoraan sisäänkäynnin vieressä. Se oli aika levoton paikka, mutta onneksi mukavan rento palvelu ja hyvä ruoka korjasi tilanteen. Aulabaarin puolella soitteli akustinen duo mukavan leppoisaa musiikkia, joten ruokailuhetkemme oli oikein mukava. Sen jälkeen kävimme vielä 24 kerroksen kattoravintolassa tsekkaamassa auringonlaskun (22.32) skumppalasillisen kera, mutta totesimme nopeasti, että ikäraja 18 v näkyi ja kuului. Palasimme siis vielä aulabaariin yksille ennen kuin päädyimme unten maille 21 kerroksen näköalahuoneistoon. Huikea näkymä yli rautatien kohti Näsinneulaa ja Pyhäjärveä.

Aamiainen oli runsas, mutta hälyinen ja meluisa verrattuna Solo hotel Seurahuone Lahteen. Tietysti nyt oli lauantaiaamu verrattuna Lahden arkiaamuun, joten vieraat olivat paljon lapsiperheitä verrattuna työmatkustajiin Lahdessa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten läksimme kävelemään kohti ikkunasta näkyvää toria ihan vaan huvin vuoksi. Puolen päivän pintaan lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea.

Seinäjoesta ei sitten sen kummempaa kommentoitavaa ole; majoituimme taas Vaakunassa ja muutenkin olimme hotellissa lähinnä vain yön, eikä meillä ollut aikaa kaupungillakaan kierrellä johtuen juhlista.

Seuraavaksi kohti Turkkia!