Rehellisesti sanottuna Turku-Maarianhamina-Turku "risteilyllä" on aika vähän yhteistä oikean risteilyn kanssa. Joo, ne ovat laivoja ja niillä mennään satamasta toiseen, mutta siinä ne yhtäläisyydet sitten taisivat melkein ollakin. Ensinnäkin, Ruotsin ja Tallinnan liikenteessä on vain autolauttoja eikä risteilyaluksia. Pääasia on rahdin kuljettamisessa eikä risteilymatkustajien viihdyttämisessä. Toiseksi suomalaiskansallinen humalahakuinen juominen ei ole se, mitä suurin osa (amerikkalaisista) matkustajista tulee laivalle tekemään. Kolmanneksi palvelu-suhdeluku henkilökunta vs matkustajat on vähän toisenlainen. Ja neljänneksi; palveluasenne on jotakin vallan muuta. Ja on ne ihan hieman eri kokoisiakin: Suurimmat Ruotsinlaivat ovat hieman alta 200 m pitkiä (esim. Amorella 169 m). Pienin ja vanhin Royal Caribbeanin laiva Majesty of the Seas on 269 m. Että silleen.
Astuimme siis Viking Amorellaan sunnuntaiaamuna. Check in ja laivaan pääsy oli jouheva - ei minkäänlaisia jonoja tai odottamista. En ihan täsmällisesti muista koska olen viimeksi ollut Ruotsinlaivalla, sen sijaan kävimme Tallinnassa noin vuosi sitten. Mutta joka tapauksessa muistelin, että johotimme ahtaassa käytävässä avosumpulassa pitkään. Nyt ei sellaista ollut kumpaankaan suuntaan.
Laivaa vaihdoimme Maarianhaminassa Viking Graceen, joka on Suomenlahden uusin autolautta. En oikein pitänyt sen pohjaratkaisusta, mutta muutaman tunnin matkalla sitä lähinnä istuu ravintolassa ja käy ehkä kaupassa, että sillä ole niin suurta väliä. Hyttiä meillä ei ollut, että sitä vertailua ei päässyt tekemään. Toiletit sen sijaan ovat aivan täsmälleen samanlaisia.
Langkongimalli on tuttu.
Voi miten pieni laiva!
Turun linna se siellä aamuauringossa häämöttää.
Something like the Schooner?
the Casino
Buffet Windjammerissa
Kuohuviini avattiin miekalla
Mukava reissu, ja kohtahan sitä pääseekin oikealle risteilylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti